Kuopion Taekwondo ry

Liikesarjojen MM-kilpailut 2016

Perun Limassa vol. 1

Nonnii… Ilmaveivasukilipailuiden MM- kisaODOTUS alkaa olla ohi ja kisat jo kohta käsillä. Tällä kertaa kilipailut pidetään Perussa Limassa 29.9-2.10.2016. Ilmaa veivataan 4:nä päivänä ja skapat ovat lajissaan 10:nennet! Juhlakisat siis?

No nämä isommat skapat näköjään tykätään aina pittää jossakin isomman lätäkön toisella puolella, että varmasti Ari-Chagilla ja kaikilla muillakin mukavaa matkustaa…. Läksimme savosta ajelemmaa kohti Huuskosten majataloa Espooseen n. klo:17 maissa illalla. Lähtö vähän venähti, kun kävimme kahtomassa yhtä entistä Veetin Taido- opettajaa Jere Anttalaista, jolla oli lauvantaina Go Ju Nin Jissen haaste (50- ottelun haaste, katsoimme 30 ottelua ennen lähtöä > haettiin Veetille tästä lisää ”taistelutahtoa”). Oltiin perillä Espoossa klo: 22 maissa. Iltahöpinät siihen päälle ja nukkumaan joskus n. klo: 24 maissa. Sunnuntai aamusella herättiin vähän 4:n jälkeen aamulla ja tilataxilla 5:n maissa lähettiin Huuskosten kanssa kohti lentokenttee.. Tällä kertaa, kun ollaan 2:n viikon matkalla niin halvempoo jättää auto Huuskosille ja mennä taxilla, kuin maksaa ittesä kippeeksi parkkimaksuista..

Helsinki-Vantaan lentokentällä kokoonnuttiin 5:45. Lennot Limaan menisi Englannin (Lontoon Healtrow:n kentän) kautta Usaan (Miami) ja sieltä lopulta Peruun (Lima). Eka lento kestäisi n. 3 h 30 min, sitten vaihto n. 1 h 40 min, seuraava lento Usaan n. 9 h 30 min, vaihto Peruun n. 3 h ja lento Peruun 5 h 40 min. Ensimmäinen lento lähtisi 7:45 ja Suomen aikaan Perussa pitäisi olla n. klo: 6:39. Yhteensä koko matkustus, kun lähdettiin taxilla Espoosta ja päästiin Limassa hotellille huoneeseen kesti kaikkiaan reilut 27 tuntia. Kukas se sanoikaan Kuopiolaisista, että matkustus on se kivoin juttu? No en ihan oo sammoo mieltä, meillä se tökki tällä kertaa ja tökki sen verta, että oli näin jälkikäteen aatellen varmaan verenpaineet taas kohillaan…

Tällä krt:aa lentäisimme BritishAirwaysin lennoilla ja heti aamulla alkoi ”pieni” tuska. Kävi ilmi että Veetille oli tehty lentovaraukset ”lapsena”. No Veeti on 16v. ja lapsi-ikäraja on näissä 12v?. No siinä sitten virkailija oli sitä mieltä, että tämä ei käy! Veetin lippua (siis kaikkia lippuja jatkolentoineen piti muuttaa). Ja siinäpä menikin sitten kivasti aamupäivä, ei me ois haluttu lentokentällä aamupalaa syodäkkään (aamupala kentällä on sikakallis, joten säästinpähän sen verran..). No joo… Suomen joukkueelle oli liiton toimesta tehty yhteisvaraus ja Veetin kohdalla oli lippuja varatessa jotakin pientä sattunu? Piti Vinkuttaa Visaa jo ennen kuin päästiin edes antaa matkatavaroita ruumaan?!

No virkailija pystyi tekemään meille muutokset Veetin lippuihin Lontoon lennolle ja Usan lennolle (muttei enää Usasta Peruun). Hän sanoi ettei pysty sitä siitä tulostamaan, mutta saamme sen sitten Miamissa! No joo… Jenkit kun on aina niin ”ystävällisiä” muukalaisille lentokentällä, että tästä on pikkasen paha-aavistus mahanpohjassa…. No Veeti söi Lehtisen Villen eväät koneessa (kiitos Ville), kun ei aamupalalle keretty (ja Ari-Chagi söi kynsiään…. No ei sentään saatiin koneessa leipää yms…. ois muuten alkanu matkan teko näihin skapoihin loistavasti..

No eka lento ohi ja Lontoossa oli lähtö terminaali suht. lähellä. Tällä kertaa oli vähän aikoo pienen välipalan syöntiin kentällä. Lontoossa oltiin Suomen aikaa 2 tuntia jäljessä ja oli vielä aamupäivä, kun lähettiin kohti Jenkkilää. Jenkkilään mentiinkin vähän ”isommalla” koneella, jonkinlainen Jumbojetti. Tämä lento kestikin sitten yli 9H ja se on koneessa pitkästyttävän tuskallinen aika se… Ajattelin tehdä hieman töitä läppärillä siinä kun aikaakin kerran olisi, nukkua en lentokoneessa osaa enkä jaksa 9 tuntia kierosilmilläni leffojakaan putkeen kahtoa… No edessämme istui meitä hieman ”kookkaampia” henkilöitä, jotka tekivät oman olonsa mukavammaksi ja työnsivät penkkinsä niin taka-asentoon kuin saivat ja taisi penkit antaa hieman periksikin. Koetappa siinä läppäriä laitella ja töitä tehdä, kun läppäri ei mahu mihinkään. Läppäri vinoon, alalaita on melkein leuassa ja näyttö ottaa edellä olevan penkkiin siten, että näytön ylälaita on lähes omassa otsassa…. No ei siitä mittää tullu… Tuli vieläkin tuskallisempi lento, kun ei saanut työasioitakaan lennolla tehtyä, prkules…Lennon edetessä nämä kyseiset henkilöt ruuan jälkeen alkoivat laskea ilmoille ”hiljaisia hiihtäjiä” eli Shrekin sanoin ” ei pidä ilmoja pidätellä”. Hyi että oli mukavoo, kun oli hankalaa jo muutenkin niin se raitis ilman tuulahdus auttoi asiaa… Ei auttanu kun lähtee koneessa pikku kävelylle….

Usan kentällä jatkui tämä Usalaisten kohteliaisuus meitä kohtaan. Automaatissa näätettiin passit ja kone otti meistä kuvat. Sitten tulosti lipetit, jossa minulla ei rastia ja Veetillä rasti (hylätty)? No joo.. arvasin jotain tällaista tulevan. Naisvirkailija osoitti meille ”hyväksytyille” eri porttia mennä toisen virkailijan luo ja toista porttia näille ”hylätyille”. No minä pääsin muiden ”hyväksyttyjen” kanssa melko nopsaan, muutamaan kysymykseen piti tietysti vastailla ja vaikka koneessa sormenjälkiä scannattiin niin nyt scannattiin lissee ja kyseltiin miksi olen tullut tänne ja pienesti annettiin ymmärtää että ei oltas tervetulleita!

No kun pääsin tämän virkailijan kuulusteluista pois niin aattelin mennä pojua vastaan, jos ja KUN siellä tulee propleemia? Läksin kävelemään sinne päin, kun taas yksi virkailija tuli perään ja sanoi etten saa sinne mennä? No minä siihen sanomaan, että poju on siellä! No hän oli sitä mieltä etten saa silti mennä ja sitten rupes sättimään, että miksi minä olen tässä ja poju on tuolla?! Minä vastasin, että näin teidän oma virkailija tuolla aiemmin sanoi! Hän vastasi etten olisi tähän saanut tulla! Lasta ei saa jättää yksin! No voe prkl teiän kanssa. Lopulta hän suostui minut viemään sinne. Sitten mentiin yhessä Veetin kanssa taas eri virkailijan kopille ja Veetistä piti tuas ottaa kuvia yms. (joko se on niin komee tai sitten halusivat vaan ottaa ylim. kuvia?). Aikamme siinä ”viännettiin” ja selitettiin kunnes Veetikin sai luvan mennä eteenpäin. Huh huh näiden Jenkkien kanssa… Viimeksikin oli vaikeeta eivätkä oo kahdessa vuodessa mittää oppinu! Eivät halua minua tänne enkä minäkään nyt ihan mielellään tänne olisi tulossa kun ovat näin ystävällisiä…

Seuraavaksi köpöteltiin kohti turvatarkastusta, jotta päästäisiin jatkolennolle. No Veetillä ei lippua, joten piti lähtee sitä metsästämmää. Joukkueen johtaja Ville lähti mukkaan, kun hänellä oli kaikki liiton varauslaput yms. Jouduimme köpöttelemmään eri linjaa pitkin, kuin muu joukkue ja sieltä kyseltiin että mitäs te siellä? Sanoin että tykkäämme tehdä asiat aina hieman vaikeemmalla tavalla kun Jenkkilässä ollaan. Vieressä oli AmericanAirlinesin tiski ja koska jatko lento olisi heidän menimme siihen kysymään. Siinä ollut vanhempi ukkeli näki että Veeti on lennolla, muttei pystynyt tulostaamaan lippua? Käski mennä BritishAirlinesin tiskille! Että sillee… No sitten lähettiin sitä etsimään (piti mennä huoltohenkilön reittiä pitkin pois saapuneiden lentojen puolelta sinne minne tavan tallaajat tulevat kun lentokentälle menevät). No Miamin lentokenttä on hieman isompi kuin Kuopion kenttä, joten sitä tiskiä hieman etsittiin. No siellä sitten sanottiin heti ennen kuin edes koneelta katsoivat, että mitä me tässä teemme? Eivät he meille voi lippua tulostaa, menkää takaisin!

No joo… Sitten lähdettiin etsimään tiskiä tältä puolelta (koska emme voineet mennä takaisin samaa reittiä). Löysimme AmericanAiralinesin tiskin, mutta se oli Usan sisäisille lennoille > ei kun köpöttelemään lisää… Pääsimme lähelle tiskiä > jonossa kun sattui olemaan muitakin matkustajia. Virkailija sanoi, että kokeilkaa automaatista > no ei onnannu. Eiku jonottaa…Jonotus kesti reilut puoli tuntia? Kun pääsimme tiskille oli meillä enää n. tunti koneen lähtöön (ja boarding loppuu aiemmin). No virkailija ”ihmetteli” että mitäs me siinä tehdään, liput ois pitäny tulostaa siellä Brittien tiskillä! Vae Stana tuli siinä vaiheessa mieleen, mutta tämä virkailija ottautui asiaan!

Hänkään ei saanut Veetille lippua ja rupesi soittelemaan (Briteille) että mitähän …tua tehdään? Aikaa kului ja kului ja virkailija vakuutteli että kerkeette kyllä vaikka turvatarkastuksessa on vähän jonoa… No ei siinä > portti vaan ei ollu ihan vieressä, piti mennä pikkumatka ratikalla (vai junako se oli?). Lopulta virkailija sai Veetille tiketin (oisko meillä ollut aikaa alle puoli tuntia). Turvatarkastuksessa meitä ootti virkailija (joka oli varmaan ihan kypsä työhönsä). Annoin passini hänelle ja lippu oli siinä välissä (lippu on kaksi osainen ja toinen osa oli jo valmiiksi hieman irti…). Hän onnistui ottamaan lippuni passin välistä siten, että se toinen osa jäi sinne passin väliin ja kun se ei ollut siinä kohti missä mun naama passisa virnistää niin hän sanoi ettei lippuni kelpaa! Mitä kettua! Mitä hemmettiä nyt tehhään, kun lentokone alkaa jo lämmitellä moottoreita!! No hän sanoi että menet automaatille ja tulostat uuden… Läksin menemään ja automaatilla huomasin lipetin loppuosan olevan tallessa siellä passin välissä! Ei kun juoksemaan takaisin, mutta eräs virkailija ei siitä juoksemisestani tykänny ja uhkas heittää mut kentältä pihalle jos vielä juoksen… No joo… Minä yritän kyllä tältä persl.. kentältä päästä pois!

Tämä virkailija jolle lipetti ei äsken kelvannu (se työhönsä kypsä) virkailija kahtoi sitä mun lipettiä, kuin sillä ei olisi mittään arvoo…. mutta laski mut lopulta läpi. Läpivalasukonneessa piippas mun kohalla (ei piipannu Suomessa eikä Englannissa, mutta täällä!) No siitä selvittiin ja kamat hihnalta, mutta missäs mun lippu? Ei perkl… kun kyselemään koneen käyttäjiltä ja virkailijoilta jotka niitä meiän kamoja siinä käsitteli! No lopulta se onneksi löytyi oman kassini alta. Taas meni aikaa ja eikun juoksemaan silläkin uhalla että heittäävät kentältä… Junalla oikeelle portille missä meitä jo kaivattiin ja eikun koneeseen! Ei keretty pahemmin Miamin kenttää katella saati syyä, eikä ois kyllä haluttukkaan! Olin varannut vähän dollareita mukaan, mutta ne jäi nyt säästöön. Onneksi kerettiin koneeseen! Joka lopulta odotti vielä jonkun matkatavaroita (Veetinkö?).

Siinä vaiheessa kun istui viimeisellä välilennolla ja alkoi syke ja mieli (muttei vit.. .siis ketutus) tasaantua niin iski väsymys. Oltiin oltu jo pitkään valveilla eikä ruokaakaan pahemmin syöty. Perun kone oli aika ”kylmä” ja ei siinäkään saanut oikein nukuttua? Kun sitten lopulta saavuttiin Limaan niin hotellille niin etimään meille kisajärjestäjien järkkäämää kyytiä. Oisko kentältä ollut n. puolen tunnin matka linja-aatolla. Piästyämme perille hotellille alkoikin sitten respan kanssa viäntö meiän huoneista.. Ei meinanneet löytää varaustamme? Tarjosivat Saksalaisten huoneita? No löytyihän ne oikeatkin huoneet lopulta.. Meni vaan siinäkin oma aikansa ja väsynyt porukka piäsi lopulta muate. Aamupalalla Saksalaiset kehuskelivat miten hyvin heiän varauksensa oli esillä ja avaimetkin valmiina ja pääsivät heti... Prkl... Meiän ansiota....

Huoneet suht.siistejä... Ikkunan lukitus hieman arveluttaa, varsinkin kun olimme Suomalaisen Vesan kanssa alimmassa krs:ssa ja ikkunan vieressä siirrettävät tikkaat? Kassakaapissakaan ei toimi kuin koodi 1234? Hieman arveluttavaa??

Aamupala yllätti positiivisesti ja oli monipuolisesti kattava. Samalla sai katsella viereisellä tontilla kun rakentaavat uutta krs- taloa. Työturvallisuus hieman erilaista kuin meillä Suomessa....

No nyt on piästy muapallon toiselle puolelle, tyynen valtameren rannikolle. Tästä se lähtee, muutama pv. totutellaan ja vähän viimeistellään ja sitten räjähtää!

Palaan asiaan...

T. Ari-Chagi

Perun kisat Vol 2

Hola! Hombre Arigones (Ari-Chagi) taas höpisee.. Tämä teksti tulee pienellä viiveellä, on ollut vähän kiirusta ja koneella on ollut muitakin kuin minä. Tämän tekstin jouduin raapimaan kasaan kännykällä....

Saavuimme siis Limaan myöhään su/ma yönä (Suomessa ma). Maanantai päivä otettiin melko iisisti ja tutustuttiin paikkoihin. Majoituimme Perussa perustason hotelliin: Stefanos Miraflores hotel. Hotelli oli ok, Urheilijat 2-3 hlö huoneissa, valkut ja huoltajat omissa 2-3 hlö huoneissa. Arin (ja Vesa Suomalaisen, Naamin isän) huone oli 1 krs:ssa. Ikkunan lukitus ei kovin luotettava, ikkunan alapuolella olevalla käytävällä tikkaat millä pääsisi sisälle ja kassakaappi ei hyväksy muutettavaksi koodeja, hyväksyy vain 1,2,3,4 sarjan. Tämä kaikki hieman epäilyttävää??

Maanantaina käytiin myös kylällä nostaa paikallista valuuttaa (Kuopiossa ei ko. valuuttaa muuten kuin tilattaessa, lentokentälläkään ei ekassa vaihtopisteessä ollu eikä --jostain syystä-- keretty muilta pisteiltä kysästä). Päivällä käveltiin n. 1.5 km hotelilta tyynen meren rantaan ihastelemaan kaupunnin rantaa ja siellä olevia rakennuksia. Tulipa tuhlattua joku jos toinenkin Soli (Perun raha Sol) johonkin vaate riepuun...Ja tietysti syötiin fiinissä ravintolassa. Hintataso on edullisempi kuin Suomessa. Hienossa ravintolassa kahden hengen syömingit ja (Veetin jälkkäri suklaakakku) karkeesti 40-50 euron väliin. No sillä hinnalla tollaset safkat ois saanu Suomessa yhdelle?Vaateliikkeissä (merkkiliike?) hintataso jo lähempänä Suomea, hieman edullisempaa. Eka treenit illalla (treenihalli kisahallin lähellä). Kisapaikalle hotellilta n. 0,5h matka taxilla. Koko tapahtuma on järjestetty isossa urheilukompleksissa jossa on useita halleja eri lajeille yms. Paikan nimi Videna Deportivo.

Urkkahalleille mentiin tosiaan taxeilla, joita "napattiin lennosta" kadulta. Jos soittamalla varasi taxin hotelilta oli se siihen nähden kallista... Taxit ottivat 12-20 solia, eli aika haitari? Taxeissa ei mittareita ja kannattikin kysyä mitä taxi veloittaa etukäteen! Keskimäärin se oli sen 15 sol. Enimmäkseen Taxit olivat joko toyotoja tai nissaneita eikä iskareista tietookaan ja autot olivat aika "karut" sisustukseltaan. Vuosmallit 90 luvun alkupuolelta? Kovasti välillä ajoivat ja täkäläinen ajokulttuuri on aika kaukana meidän ajotavasta. Kaistoja isoilla teillä useita ja kaistoja vaihdellaan sitä mukaa, kun on tilaa? Ja tööttiä käytetään paljon! Autojen kylet ovat jo kyllä täällä sen näkösiä että osumia on tullut ja useita... Muutama moottoripyörä vielä siellä välissä. Mopoilijat eivät liikennevaloissa jää autojen taakse vaan kun autot pysähtyy niin väleissä puikkalehtiivat kuin viimeistä päivää... Ramppien kohdilla monesti pollarit kahtomassa liikenteen sujuvuutta ja monessa paikassa ovat ohjaamassa liikennettä.

Kaupungin keskellä menee tavallaan useakaistainen moottoritie, jossa rajotus 80. Keskellä motaria on kaksikaistainen tie joiden välissä on pysäkkejä. Näillä kaistoilla ajavat vain linja-autot, toisella kaistalla toiseen ja toisella toiseen suuntaan kaupungin päästä toiseen. Metroa täällä ei ole ja ilmanlaadusta sen kyllä huomaa... Metrolle olisi tarvetta... Täällä asuu keskusta-alueella 8,5 miljoonaa immeisen näköistä Perulaista ja jo pelkästään autoista lähtevä saaste on melkoinen. Ja ton saasteen huomaa, varsinkin, kun meillä savolaisilla ainakin on puhasta ilimoo...

Täällä on niin "raskas" ilma (harmaa/sinisävyinen verho) ettei pahemmin näy pilviä.. Ja kun kahtoo kauemmaks niin rakennukset ja tiet horisontista häviävät.... Aurinkoakaan ei kunnolla näy, mutta esim.kasvoista tuntee ja silmissä että häikäsee... Päivällä savolaiselle sopivan lämmin n. +20 ja vähän yli (Mehicossa oli liian kuuma), illalla viilenee ja yöt ovat kylmiä... Täällä taitaakin olla nyt talvi/kevät?

Kisoista vielä "noppi tietoa": osallistujia 760 urhelijaa 55 maasta. Suomalaisia siis 13 kisaajaa, 2 valkkua ja yksi välkky (joukkueenjohtaja) ja 3 huoltajaa/traineriä.

Nyt lähemme toiseen kisapäivään, joko nyt tärähtää! Veevien vuoro...--> Tosin nyt jo tiedämme, että Veeti ja Eevi karsiutuivat erittäin tiukassa kisassa täpärästi. Vain 0,03 pisteen päähän jatkosta . Tästä kirjoitan lissee sitten myöhemmin...

Mutta sitä ennen asiaa huoneeseen: Bano Caballeros... (miesten wc) :P

Perun kisat vol 3

Kisapäivät yks ja kaks.. Alkuun oikastaan aikasempoo textiä, taisin olla jo väsyny… Joukkueessa on mukana myös Jasmina Nyberg, joka toimii fysioterapeuttina ja muutenkin avittaa poppoota (sori Jasmina, kun unohin sut mainita!).

Veevit jäi lopulta Semifinaalista 0,03 pojoa (ei finaalista) ja olivat loppusijoituksissa lopulta 15:sta (Semeihin meni junioripareissa 14, ei 16 paria ja tämä erhe taitaa olla myös liiton sivuilla…).

Ennen ekaa kisapäivää oli jojojen ja valkkujen palaveri, jossa käytiin läpi kisojen kulkuja ja aekataalut. Tässä vaiheessa aikataulut muuttuivat useampaan kertaan, eli meille alunperin annetuilla aikatauluilla olisi voinut pyyhkiä pers.. peppuaan, tosin oli vähän liian kovaa paperia siihen tarkoitukseen... Villen ja Heikin ilmeet olivat aika tuskaset, kun joutuivat monta tuntia viettämään ko. palaverissa. Ensimmäinen kisapäivä oli torstai. Eka päivänä tulessa Naam Suomalainen Kadetti tytöissä, Essial (eli Essi Lambard ja Christian Kamphuis) alle 30v pareissa ja Matti Huuskonen alle 60v miehissä.

Kisat alkoi (piti alkaa) 8:30. Sovimme hotellille aamupalan alkavan kisapäiville klo:6:00, jotta kerkiämme jottain suuhumme laittoo. Hotellilta piti olla Suomen ja Saksan joukkueille yhteiskuletus klo:7:00, siitä meinas tulla yhteiskuset... No joo.. Naamin sarja oli jo heti ekana, joten valkut ja kisaajat lähtivät taxeilla heti aamupalan jälkeen. Minä ja Ville + osa porukasta ootimme yhdessä saksalaisten kanssa bussia... Sitä ei ruvennut näkymään, joten jätimme Sakut siihen oottelemaan ja läksimme oppaidemme kanssa (kaksi nuorta paikallista, jotka aattoivat meitä käytännön asioissa... Tyttö ja poika, komea poju ja nätti tyttö, kaikki naiset ovat nättejä, vai mitä?).

Opetimme oppaillemme taxissa vähän Suomea (jätettiin ne perussanojen opetus meiän nuorille, kuten prkl ja jne..). Nyt he osasivat sanoa "Hyvä Suomi"... Saksan joukkue kiltisti ootti bussia ja tulivat kisapaikalle vähän ennen kisojen alkua, niillä joilla oli kisapäivä tänään oli vähän kireät ilmeet, kun eivät kerenneet ajoissa lämpää....

Naam aloitti karsinnassaan ja hänellä oli poomset Chil Jang ja Pal Jang. Naam jäi harmillisesti karsintaan saaden kokonais pisteiksi 7.61 kun 7.63 pisteillä vielä mentiin jatkoon, eli eroa 0,02 pojoa! Joka tapauksessa arvokisojen ensikertalaiselta hieno suoritus, tästä typystä kuullaan vielä!

Essialin vuoro oli sitten ja poomseina Chil Jang ja Pyongwon. Essialin poomset hyviä, mutta harmillisesti jäivät tällä krt:aa kovassa kisassa karsintaan. Viimeisenä Suomalaisena oli "meiän" Matti! Matilla poomseina Keumgang ja Chipjin.

Matti oli heti pudotuskisassa vastassaan vaatimattomasti Euroopan mestari Ranskasta. Matti teki suoritukset "väkevävästi" ja koska Matti esiintyi keskimmäisellä lavalla (yht. 3 lavaa) hän oli myös töllössä niin paikallisessa, kuin myös muailman laajusesti. Kotimaassa kattoivat Mattia livenä! Matti harmillisesti tippui jatkosta (Ranskalainen taisi lopulta saada hoppeeta, tän sarjan voitti 50v nuorimies Turkista).

Illalla katsoimme vielä avajaisseremoniat. Kisoissa (ja avaijissa) oli muuten mukana myös tuomaroimassa ansioitunut tuomarimme Tatu Iivanainen, joka viime vuonna EM kisoissa palkittiin parhaana tuomarina.

Avajaisissa näimme Perulaisia kansan tansseja, jotka "hieman" eroaavat meiän omistamme. Odotimme kovasti näkevämme samanlaisen WTF:n demotiimin esityksen kuin Mehicossa, mutta sitä ei harmillisesti nyt nähty?? Ehkä lopettajaisseremoniassa nähdään? Toivottavasti...

Ja toisena kisapäivänä tapahtui... Perjantai aamu oli toivoa täynnä! Vuorossa Veevit junioriparisarjassa, Johanna eukot alle 40v, Sauli ukot alle 40v, Kim ukot alle 50v, ukkojen ryhmä yli 30v (Kimi, Sauli ja Jeppe) ja eukkojen ryhmä yli 30v (Niina, Johanna ja Triin). Eli monta Suomalaista tänään ja varmasti nähdään heidän osaltaan vahvaa suorittamista! Kimillä oli poomseina Keumgang ja Chonkwon. Kimi hävisi kovasta suorituksesta huolimatta niukasti Kolumbialle. Saulilla poomseina Chil Jang ja Shipjin. Sauli sai vastaansa heti eka kierrokselle edellisten MM kisojen mitallistin ja hävisi Filippiinille. Miesten ryhmällä poomset Taeback ja Chonkwon. Miesten kokonaispisteitä karsinnassa ei nähty (töllö meni pimeeks ja alkoi uuden joukkueen esitys). Hulluja Suomalaisia pidettiin siis jännityksessä (lopulta eivät päässeet jatkoon...). Johannalla eka kierroksella vastassa kova Mexikolainen, jonka kanssa Jossu sai samat pojot?! Jossu jatkoon paremmalla presentaatiolla! Tässä vaiheessa alkoi Suomen joukkueen mieliala nousta ja iltapäivällä olikin vuorossa Veevien karsinta ja poomseina Oh Jang ja Koryo.

Veevit jäivät harmillisesti täpärästi pienellä erolla karsintaan (kokonaispojot:7.56). Semeihin meni edellinen joukkue 0,03 pisteen erolla ja pienellä erolla 0,03.. 0,1 oli monta paria. Samaan karsintaryhmään sattui mm. Korean kaltaisia maita? Vaikka päällimmäiseksi jäi pieni "ketutus" täpärästä ulosjäännistä niin ylpeenä kyllä sain katsoa Veetin ja Eevin ilmaveivausta, hyvä Veevit! Lopulta finaaliin asti (8-parasta) taisi selvitä euroopasta vain EM voittajapari Hollannista (ja tarkemmin miettien olihan se Turkkikin finaalissa). Veevien lopullinen sijoitus oli siis 15:sta, koska Semifinaaleihin junioripareissa selvisi 14 paria (ei 16, kuten normisti, tämä johtui vissiin karsintaryhmistä). Veevit oli lopulta yksi parhaimmista Eurooppalaisista pareista, joten eteenpäin on menty hitaasti, mutta varmasti.

Seuraavaksi saimme jännittää yli 30v. Eukkojen ryhmän finaalia (suora finaali, kun osalllistujia 7, lopulta osllistujia oli 6 kun olikohan Korea joka jäi pois?). Poomseina Taeback ja Pyongwon. Meiän eukot taisteli ittesä hienosti PRONSSILLE! Se on Suomen TKD historian toinen Poomsen MM-mitalli se! Hyvä naiset!! Päivän lopuksi hyvissä "fiiliksissä" seurattiin vielä Johannan taistoa alle 40v semeissä, jossa poomseina Yuk jang ja Pyongwon. Vastassa Kanada. Ekan jälkeen pienessä johdossa, toisessa horjahduksesta huolimatta hyvät pisteet. Kanukilla seisonnoissa myös pientä horjumista ja voitto kotiin! Jossu finaaliin ja jos voittaa seuraavan niin se on ainakin pronssi eli Suomen joukkueella riittää jännitettävää myös illalla.

Finaalessa Jossulla eka kierroksella vastassa Espanja ja poomseina Pal Jang ja Pyongwon. Jossu voittoon! Tämä oli päivän toinen MM mitalli! Seuraavana vastassa Venäjä. Toinen loppuotteluun, poomseina Koryo ja Pyongwon. Jossun kovasta taistosta huolimatta Venäjä voitti tämän taiston ja Jossulle hienosti prossia. Voiton vei Iran, joka oli edellisessä erässään tasapistein Turkin kanssa (voitti Turkin presentaatiolla).

Johannan sarjan päätteeksi katsottiin vielä aivan mahtavia freestyle esityksiä. On nämä mahottomia "akrobaatteja" yhistettynä uskomattomiin potkuihin... Ja illan kruunasi tietenkin meidän naiskolmikon ja siihen vielä piälle Johannan mitallien jako. Olipa hienoa olla paikalla, vaikka päivä pitkäksi venähtikin.. Aamulla lähettiin 8:n maissa ja tultiin hotellille takas n. Klo:23. Kerettiin sentään Veetin kaa hodarit päivällä syödä, alkoikin olla nälkä ja eikun Burgerkingiin…. :D

Ja kisat jatkuu huomenna.....

Perun kisat vol 4, kisapäivät 3 ja 4

Buenos dias Senor!

Sanoi Security mies portilla, avasi portin hymyili ja päästi sisään. Urheilukampusalueelle ei asiaa ilman kisapassia ja minun passissa sen näkönen kuva, että tais säikähtää :P

Kolmas kisapäevä eli laavantai ja tulessa tänään viime MM kisojen kolmas ja viimekesän EM mestari Frans Salmi miehet (alle 30v.) ja Niina Virtala viime MM kisojen 5:s (alle 50v.) ja viime kesän EM hopeaa, ryhmässä pronssia ja eilen jo hienosti MM pronssia naisten ryhmässä. Eli toiveet siitä, että tänäänkin ollaan iltamyöhään mitallien jaossa on suuret! Mehicossa Frans toi suomen ensimmäisen MM mitskun ja eilen tuli jo Suomeen kaksi lisää. Tänään ja huomenna toiveissa saada lisää kun "korkki on aaki" :D

Tästä kisapaikasta vielä muutama sana: Katsomoissa kun useemman päivän istunu niin kyllä huomaa, ettei näitä penkkejä ole tehty länsimaalaisille, eikä tarkoitettu, että istutaan aamu 8:sta yömyöhään. Me Suomalaiset haluttiin varta vasten olla päälavan äärellä, että varmasti kaikki meiät näkee, kun kaivellaan nenää ja haukotellaan. Ihmettelitte jo varmaan miten se Suomen joukkue on vaikka millasessa asennossa ja vaikka mitenkä päin lojuuvat penkeillä?

Perulaisten ruumiinrakenne eroaa melkosesti meistä. He ovat aika lyhyitä, mutta per.. Siis takapuoli on melkosen leveä. Eivät he missään nimessä "lihavia" ole, mutta tanakampia ja selvästi erilaisia, tukevarakenteisia. Penkit ovat meikäläisille liian kapeita ja ne ovat liian alhaalla (jalat jää huonosti). Ei löydä mukavaa asentoa ei sitten millään, vaikka miten yrittäs ja mitenkäpäen olis ollu. Varmaan kotona tämän huomasitte ja ihmettelitte :P

Kuka Suomalaisista kaivoi nenää eniten ja kuka haakotteli, pistittekö merkille (toivottavasti en minä, minulla oli oma kamera suojakilpenä, olihan?)?

Niina aloitti aamusella ja Poomseina Taeback ja Jitae. Niinan sarjassa heti pudotuskisa ja vastassa PHI eli Filippiinin eukko. Niina hienosti jatkoon (selvällä erolla)! Niinan jälkeen oli KOR vs TPI. KOR voitti kovilla pojoilla vain 0,01 pisteen erolla. Huh huh... Miten tiukkaa voikaan olla, toisen ilo ja toisen suru 0,01 pisteen erolla.. Onhan täällä nähty niitä tasapisteitäkin, jotka ratkeevat presentaatiolla tms. ja se on sitten vain hyväksyttävä.

Miehissä aamu alkoi ns. Esikarsinnalla (osallistujia niin paljon), jotta saadaan 32 kisaajaa varsinaiseen kilpailuun. Frans pääsi jatkoon suoraan ilman esikarsintaa (rangin ja menestys aikaisemmissa skapoissa?).

Franssilla siis myös pudotuskisa poomset Koryo ja Shipjin. Vastassa Franssilla Australia. Ja Frans selvällä erolla jatkoon.

Niinalla seuraavana vastassa Kolumbialainen ja poomseina Keumgang ja Pyongwon. Niina voitti tämänkin bätlen melko selvällä erolla.

Franssilla seuraavalla kierroksella vastassa isäntämaan Perun viime MM kisojen 2:n (sama juniorisarja, missä Frans sai hoppeeta) ja poomseina Paljang ja Taeback. Kova kisa jonka Perulainen meidän harmiksemme kotiyleisönsä edessä pystyi voittamaan. Frans sijoille 9-16 eli 9:s!.

Niinalla seuraavaksi vastassa Venäjä ja Poomseina Taeback ja Pyongwon. Tasainen ja tiukka viäntö oli tämä! Niina hävisi lopulta 0,02 pistettä, voe räkä! Niinan sijoitus 5-8 eli 5:s!.

Tämän päivän jännitykset oli sitten siinä, viimeisenä päevänä saahaan jännittää Savon oman kollin Veetin tekemistä junioripojissa, Eeviä juniorineideissä, Essin alle 30v. naisissa ja Christianin freestylea yli 17v. miehissä. Jännäpäivä tiedossa, varsinkin Ari-Chagille, kun oma poeka on lavalla jo toistamiseen....

4:s kisapäevä

No niin... Kisojen viimenen päevä käsillä, aika on mennyt nopsaan ja vaikka paljon olenkin hallissa köpötelly videoiden takia niin pyllylihaksille alkaa riittää tää istuminen näissä penkeissä. Viimeisenä päivänä Veeti aloittaa Junioripoikien karsinnassa, Essi on bätlessä myös heti aamussa alle 30v. eukoissa ja Eevi lopettaa aamupäivän juniorineitien karsinnassa :)

Veetillä kisapoomseina Oh Jang ja Keumgang. Veetin karsintaryhmässä 15 poikaa ja Veetin vuoro 10:nä, mikä on hyvä paikka. Veetillä vahvaa tekemisen meininkiä! Ekassa, takasuoran viimeisessä sivupotkussa Veeti yritti maxikorkeutta (niinkuin tämän tason kisoissa pitääkin, ei täällä muuten pärjää)! Potku olikin todella hyvä, mutta siitä kostautui pieni horjahdus palautuksessa. Tämä ei poekaa hätkäyttänyt ja vahvasti loppuun. Toisena Veetin "lemppari/inhokki poomse" jonka poika veti hyvin, yksi parhaimmista mitä Veeti on arvokisoissa Keumgangia tehnyt. Veetin kokonaispojot 7,39, kun jatkoon mentiin 7,61.

Pistetaulu oli välillä pimeenä ja kaikkien pisteitä en nähnyt, mutta Veetin sijoitus lohkossaan 12-13? Taso on kova ja pienillä eroilla ratkaistiin jatkoon menijät. Lohkojen parhaat tietysti olivat omilla luvuillaan, mutta iso joukko heidän takanaan oli lähellä toisiaan.

Veeti yritti tosissaan ja ”riskillä”, varmistelemalla ei tosiaan tässä seurassa pärjää! Vaikka Veetillä tavoite oli päästä Semeihin (kova tavoite kovassa sarjassa niinkuin pitääkin olla) ja se jäi saamatta niin ylpee sain taas pojjastani olla. Jos asettaa tavoitteen, yrittää parhaansa ja se ei riitä niin tietysti ketuttaa. Ja pitääkin ketuttaa, muuten ei kehity… Taas on menty eteenpäin, vähän kerrassaan.

Essillä karsinnassa Chil Jang ja Taeback ja vastassa Kroatia. Essi taisteli itsensä hienosti jatkoon, loppupisteissä eroa 0,04 pojoa... Ja sehän riittää!

Eevillä karsinnassa Yuk Jang ja Pal Jang. Eevi ryhmänsä viimeisenä lavalle ja ryhmästä 9:n parasta jatkoon. Eevillä taas kerran erinomaista tekemistä (niin kuin aina tällä neidillä) ja 9:s. Ja jatkoon!! Aika täpärästi, mutta kovasta ryhmästä hieno suoritus!

Essillä Semissä vastassa Hollanti ja poomseina Chil Jang ja Keumgang. Essin ja hollantilaisen tiukka taisto kääntyi harmiksemme hollantilaisen voittoon ja Essin sijoitus 9-16, eli 9:s.

Christian oli tässä välissä vuorossa freestylessä miehet yli 17 vuotta ja karsinnan eka vuoro! Christian oli muuttanut freestyleaan Itävallan Openeiden jälkeen? Vauhdikas esitys ja hienot "moovit". Harmillisesti ei tällä krt:aa riittäny finaaliin pääasiassa aasialaislähtöisten miehittäessä finaalipaikat.

Eevillä Semissä poomset Oh Jang ja Keumgang. Junioreissa bätlet vasta finaalikierroksilla. Eeviltä taas vahvat esitykset, mutta tällä krt:aa Eevin suoritus ei riittänyt enää finaaliin. Tässä vaiheessa kun kirjoittelen en tiedä Eevin lopullista sijoitusta, mutta hienosti tyttö selvisi Semeihin asti. Tyttöjen srj:ssa korealainen yllättäen hävisi Chinise Taipeille kultamitallin ja se oli kova paikka Korealaisille ja tälle tytölle, joka itki ulkona vielä pitkään.... Korealaisille kullan menetys on yhtä iso kolaus, kuin meille jääminen ilman keihäsmitallia...

Voin vain kuvitella millaiset tunteet/paineet MM- lavalla kun esiintyy urheilijalla voi olla? Siellä on katsomossa Korean Kukkiwonin isot ”pamput”, siellä on taekwondoineja ympäri maapalloa, sinua kuvataan ja katotaan siellä tiällä ja tuolla mm. kotona Suomessa… Ja onhan siellä kisapaikalla Veetin tapauksessa vielä isukki, joka kuvaa suoritukset talteen…. Ja ne Espanjan neidot yms. jotka vaaleista pojista tykkää…

Kaikille urheilijoille jotka lavalle nousivat nostan hattua! Hyviä olitte kaikki ja kiitos kun saimme nauttia hienoista suorituksistanne!

Eevin esitysten jälkeen oli näissä MM skapoissa Suomalaisten veivaukset nähty. Oli loppukuvien aeka ja vielä jututettiin muiden maiden edustajia, sekä vaihdeltiin takkeja! Itse vaihdoin takin Perulaisen taekwondoinin kanssa ja sain vastalahjaksi hienon Perun järjestäjä joukueen takin. Veeti vaihtoi takkia myös ja tais saada vaihdossa Thaimalaisen? Meillä onkin kirjava joukkue kotimatkalle ;P Illalla tiedossa joukkueen illallinen ja maanantaina ansaittu vapaapäivä! Josko sais nukuttua univelat poes?

Osa porukasta lähtee tiistaina kotomatkalle ja osa meistä palaa kotomaahan ensi laavantaina. Mitähän haaskaa kotomatkalla tapahtuu? Oikeen ootan taas jenkkilän lentokentällä kääntiä... :/ Tosin ennen pitkää kotomatkaa on eräs paikka, mikä on vielä nähtävä... (Machupicchu).

Nähdään taas tkd:n merkeissä, viimeistään Kuopio-Openeissa Leppiksellä...

T. Ari-Chagi

Perusta vielä Vol 5

Hola Amigos! Eli moro ystävät...

Teille jotka vielä jaksatte lukea näitä mun höpinöitä Perun matkan loppukuulumisista. Oli sen verran vaiherikkaita tapahtumia, että jo ihan omaan talteen muistoksi kirjoitan, vaikka paljon jää kirjoittamatta! Kotomatka sen verta pitkä, enkä koneessa suanu okein nukuttuakaan niin ajan tappamiseksi sama vaikka muistoja loppumatkalta kirjoitella?

Kisojen jälkeen oli kaikilla vähän "tyhjä olo" kun kisat päättyi. Muutama lähti heti koto Suomeen, suurin osa vietti maanantaina vapaapäivää kierrellen Limassa. Kävimme pienellä köörillä kahtomassa vanhoja Inka/Perulaisia raunioita ja maistoimme ravintolassa mm. marsua (joka taitaa olla paikallisten suurta herkkua, kuten kalakukko savossa, kiitos Matti kun annoit maistaa!). No ei ollut kummasta, enkä tilaisi itselleni koko annosta (Veetiltä voitte kysästä miltä maistui..). Itse söin laaman tapaista elukkaa Albakkaa? (vähän pienempi kuin Laama) ja suosittelen kaikille lihansyöjille (ja miksei kasvissyöjille, jos joskus maistatte.. :P )!

Käytiin myös ostaa "krääsää" Inkamarketista eli kottiin viemisiä. Kivoja paitoja lähti koko reissusta mukkaan kuten Red Lama ja Lamasutra (Arin oma muisto ?). Kiva päivä köpötellä muutenkin kaapunnissa, kun oli eka päivä koko matkalla, ettei ollut kiire mihinkään "melkein kävi lomapäivästä" Illalla huomas miten "petollinen" Liman saasteinen taivas onkaan.. huomasi polttaneensa niskansa, naamavärkkiään ja alkavaa kaljua otsalla.... Olipa mukavaa...

Ti aamuyöstä osa porukasta lähti Suomen suuntaan, me Veetin kanssa mukana myös " tytöt" Niina ja Triin (minulla oli lupa kutsua heitä tytöiksi, vaikka Veetin mielestä ovat liian "vanhoja tytötellä heitä", korville olisin saanut jos rouviksi olisin erehtynyt sanomaan ;D, kiitos kunniasta, tuskin annatte kovin muun tytötellä..). Lähdettiin siis kohti Cuscoa ja Machu Picchua. Olipa mukava herätä 4.30 vain kentällä todetakseen, että lento myöhässä? Voitte uskoo, että muutenkin 16v. teinipojan kanssa on muutenkaan helppoo! Teinit kun tietää kaikesta kaiken ja ihan turha mitään sanoa...

Lento kesti Cuscoon reilun tunnin ja meillä oli "pakettiin kuuluvana" opastettu kieros Cuscossa. Kentällä oppaita ei näkyny missään? Lopulta kun kyytimme hotellille lopulta löytyi oli hukattu aikoo jo niin paljon (oma-aeka oli syöty) ettemme kerenneet syödä mittään aamulla, eikä päevällä. 4:n tunnin retkelle kiva lähtee iltapäivästä, kun koko päivänä ei ole kummosia syönyt, eikä ollut kierroksellakaan mitään mahkuja mittään syödä (ei edes marsua, jotka muuten täällä ovat kissan kokoisia?!.. Suomalaisella marsulla tulis "housuun" jos täkäläinen mäyrämarsu tulis vastaan? Ns. Lemmikkimarsu/hiirulaisella, jos tois tämmösen Suomeen, pitäs olla huoneen kokonen boxi, jossa se sais majailla ja kissat jättäs kyllä rauhaan :) ).

Kierroksella tutustuttiin Cuscolla "pika-aikataalulla" vähän sinne, tonne ja tänne missä vähänkin oli joku Inka "pierassut". Kierokselta jäi mieleen kyllä hienot paikat ja maisemat, Espanjalaisten "järjetön" paikkojen tuhoaminen ja heidän tuomansa kulttuuri pakollisine uskonto ja kirkko ja maalauksineen. Ja mitään mikä oli kirkossa kiinnostavan näköstä (johon joku perfektionismiin taipunut taiteilija oli vuosikausia käyttänyt aikaansa) ei saanu kuvata? No olkoot, pitäkööt ominaan, hienoja maalauksia ja hopeesta/kullasta ja muista arvotarpeista tehtyjä juttuja oli kyllä riittävästi. Kierroksen aikataulu vain oli niin pikane ettei mittään kunnolla kerenny kahtoa. Kierroksella käätiin vielä paikallisella kukkulalla kahtomassa raunioita ja säilyneitä rakennelmia. Oltiin jossakin n. 3500m korkeuvessa, missä ilma ei oo ennee samanlaista kuin meillä savossa.

Vaikken nyt urheilija olekaan niin rappusia pystyn astmasta huolimatta menemään kuitenkin rivakkaa tahtia (no Puijon rappusissa kyllä hapottaa "vähän" ylhäällä, myönnän). Täällä kun otti muutaman rivakamman askeleen 10kg reppu selässä niin ahistammaa alko jo kolmannen kohalla, nuorison sanoin "what a fu...". Eli ok, mennäänpä sitten rauhallisella tahdilla niin hyvä tulee...

Hienot maisemat ja muutama pakollinen kuva... Opas tais antaa meille "ruhtinaallisesti" 10 min omaa aikaa. Lopulta kierros päättyi ja meillä kova nälkä (Veetille ois tässä vaiheessa tosiaan se marsukin jo kelvannut). Hotellia lähimpään raflaan ja tilaamaan. Olipahan paikka tämäkin? Yksi tarjoilija, ja antoi annoksia meitä myöhemmin tulleille paikallisille, pisti meiät nälkäset oottamaan. Just. No viimein illalla (tais olla jo yli ilta 8:n kello) saimme päivän ensimmäisen lämpimän ruuan. Ruoka no suht.ok.. Tarjoilija kaatoi keittoa Triinin päälle tarjoillessaan ja pöydällä käveli torakoita? no lopulta masut täännä ja hotellille.. Meillä oli Veetin kanssa ok huone, tytöillä ei ihan samantasoinen..

Seuraavana uamuna paikalliselle juna-asemalle, jolle pikkubussimme kuljettaja ajoi aivan kuin olisimme kaupunkirallissa olleet, kuski oli paikallinen Kimi Räikkönen? Kadut vain kapeempia ja huonokuntoisia, muita autoja, immeisen näkösiä paikallisia ja kulkukoiria vain eessä pujoteltavana.

Lopulta junaan, joka ei ollut tosiaankaan. pikajuna. Vaunut ihan ok näin Suomalaisena sanottuna. Junan vauhti max. n. 30 km/h? Meillä meni vähän yli 70 km matkaan yli 3h! No maisemat oli hiukka erilaiset kuin Kuopiosta Helsinkiin mentäessä... Oli niin jyrkkiä vuoria, ettei huippuja pilviltä näkyny! Saatiin katsella paikallista mualaiselämää vuorien välissä ja se oli kyllä elämys tämäkin. Täällä olisi Pendoliinolla piässy hengestään!

Reilun 3:n tunnin per.. Pyllylihas treenin jälkeen saavuimme Acuascalientesiin (kumman tutun kuuluinen paekka?). Tästä turisrirysästä oli linja-aato kuletukset ylös Machu Pichulle. Ajettiin todella monta "six saxia", vuorelle, kun ei sine vuorelle pääse suoraan....

Oppaamme Daniel ootti siellä meitä (olipas mukava ja osasi hyvin kertoa meille asioita tästä Inkojen kaapunnista). Kierros kesti n. 2-2,5h ja suht. Nopeeseen tahtiin mentiin, tosin opas kyllä pysäytti "pisteille" ja kertoi paikoista. Alkuun oli puhetta rauhallisesta menosta ja tauoista ja veden juomisesta, kun ylhäällä ollaan.. Daniel lähti kuitenkin vetämään rappusia kuin höyryjuna! Just... Muutaman rappusen jälkeen painava reppu selässä alko jo kivasti "hapottaa" eikä tota happeekaa liikaa keuhkoihin suanu.

Kun tiällä asti oltiin niin tietty ne pakolliset kuvat vaikka mistä kulmasta. Nuo muut turistit vain vähän häiritsi, perhana kun ois tullu parempia kuvia, kun ei aina jostakin joku turisti ois tullu eteen pällistelemmään...

Alhaalla kylässä (fiini rafla) ruokaa masuun ja takas "pikajunalla" Cuscoon (idän pikajunalla). Torstaina uamupäivästä takas Limaan ja hotelille.

Torstaina illasta pakattiin kamoja kotomatkaa varten, kun kuultiin hurrikaani Mathew:n riehuvan Haitin suunnalla ja Miamin kentän olevan kiinni? Ei hemmetti, tännekkö me vielä jiädään? No herätys uamulla 3:30 ja 4:00 lähtö kentälle. Kentälle mennessä jännitettiin Miamin kentän lisäks Veetin lippuja (oli niin mukava tuloreissu, että ihan jo ootettiin mitä hauskaa Veetin kanssa paluumatkalla tapahtuu)? Saatiin lipetit eikä ollutkaan isompia ongelmia? Oho... Ehkä tämä tästä, tai sitten jenkkilässä alkaa taas tapahtua? Miamissa 6h aikoo ennen Lontoon lentoa, että ihan hyvin kerettäs vähä "leikkiä" virkailijoiden kanssa. Eka krt:aa tässä elämässä meni Jenkkivierailu ilman mittää erikoisimpia. Mulle oli vaan jiäny tuo "grasias" päälle niin meinasin joka kerran thank you:n sijaan sitä tarjota. Varmaan jatkuu vielä kotonakin jonkun aekoo :)

Miamin lento lähti ajallaan, mutta kone joutui kiertämään Mathewin myräkkää joten lentomme Löntööseen pitkittyi ja olimme myöhässä. Meillä oli vain tunnin vaihto Hesan konneeseen joten yli 9:n tunnin istumisen jälkeen suatiin juoksutreenit ja pujotella lentokentällä muita matkustajia. Eipä oo ennen aamusella tullutkaan juoksu/pujottelutreenejä lentokentällä ja näin isolla vielä tehtyäkkään..

Lopulta kun löydettiin oikeelle portille, olimme jo sen verta myöhässä, että eivät ennee ottaneet koneeseen. Vilaukselta näin koneen kentällä, tuolla meiän ois pitäny olla, mutta eivät meitä piästä. Aamun "hikijumppa" mäni siis siinä mielessä hukkaan.. No lentoyhtiöltä uusia lipettejä hakemaan, ei myö tänne kentällekkään haluttas jiähä? Suatiin 10 punnan ruokasetelit korvaukseksi (no sehän ei riitä nuoren nälkäsen kollin "Veetin" alkupaloihinkaan)? Mahollisesti joku pikku korvaus vielä suahaan myöhemmin? Saatiin lipetit iltalennolle eli 4h lisää oottamista... No kerettiin syyä kunnolla ja "lojua" kentällä, kun oli liian väsyny muuhunkaan, eikä ollut puntiakaan tuhlattavaks, poeka tosin osti jottain tuliaisia jollekin?? Hmm. Tytölle Savossa vaiko äitille?

Kone suapui Hesaan la iltana 9:n maissa ja jännitettiin vielä matkalaukkujemme kohtaloa. Tässä vaiheessa oltiin tehty matkaa jo 32h, joten huumori oli jo vähissä... Huuskosten majatalo otti meiät poloset matkaajat yöksi ja sunnuntaina kunhan herätään (saan Veetin ylös) niin lähetään ajelemmaa vihdoin kotia päin (nukuttiin lopulta kellon ympäri, kiitos Huuskosille :D ps. tämä majapaikka ottaa vastaan vain savolaisia, muut saa köniin XXX).

Sunnuntaina kotiopäin, illalla 6:n jälkeen vihdoin savossa... On niin pitkä matka tonne muapallon toiselle puolen, että onnistuskohan moiset kisailut joskus tiällä niin sais naareskella muiden kisamatkoille..! Tänne kun on niin pitkä matka, että vain muutama hurja Suomalainenkaan etelästä jaksaa tulla meitä tänne morjestaa..

Tämmönen reissu meillä tällä krt:aa, hyvät muistot ja rahhoo mäni enemmän kun tarpeeks, pelolla ootan seuravoo Visalaskua :O Sen verta raskas "loma" ettei ihan heti jaksas uuvestaan tämmöstä, jos vaikka kalastas välillä :) vai mitä?

T. Ari-Chagi