Belgium Open Poomsae 2016
Tuulahduksia Belgiasta!
Tämän vuoden Belgian Ooppenit käytiin Hasseltissa (Sporthal Alverbergissä) Vappusunnuntaina 1.5. Kisat oli samassa kaapunnissa ja hallissa kuin viime vuonna. Belgian kisat on tänä vuonna yhtenä näyttökilpailupaikkana Itävallan ja Hollannin ohella, kun maajoukkuevalintoja tehdään kohti Perun MM- kisoja (30.9-3.10.16). Belgian ooppeneihin osallistui lähes 200 ilmaveivaajaa ympäri eurooppaa joten ei ihan pienet skapat.. Parissa kisassa siis käätävä Veetin heilumassa ja koipiaan oikomassa jos mielii ”isoihin” skapoihin päästä?
Näihin kisoihin lähdettiin savonmualta ajelee perjantai-illasta. Tällä kertaa mukaan muailmaa kahtomaan lähti Veetin pikkuveli Venni (11v, joka käy junnutreeneissä silloin tällöin…). Tämä olikin Venni pojan eka kerta lentokoneessa ja ulkomailla (Ruottia ei lasketa). Venni olikin kovasti apuna kisasuorituksia kuvvoomassa ja isoveljen kisasuorituksia kahtomassa.
Ängettiin Espooseen Huuskosten majatalolle perjantai-illasta ja laavantaina aikaseen ylös. Muajoukkueen kokoontuminen kentällä klo: 7:00 ja varusteiden jakoa. Siitä tarkastuksiin ja koneeseen mars!
Ennen kisoja pitkään jännättiin miten lentojen kanssa käy? Hemmetin terrorin tekijät olivat iskeneet aiemmin tänä vuonna juuri sinne kentälle minne meillä oli lento (Brysseliin). Kenttä oli jo osittain avattu, muttei täydessä toiminnassa. Kun pääsimme koneesta kentälle olikin siellä paljon pollareita, vartioita sekä sotilaita ”isojen pyssyjen kanssa” meitä vastassa?. Oli vähän semmoinen tunne että okei, iisisti ollaan me vain käväistään… Kentän yhteydessä oleva juna-asema oli aukaistu terroriteon jälkeen vähän ennen meidän lentoa ja asemallakin näitä Belgian erikoisjoukkojen ukkoja oli vahtimassa. Meillä oli aikaa ennen junan lähtöö, joten aulassa jossa oli sopivasti tilaa Suomen joukkue teki pientä omatoimista treeniä :)
No nämä Soltut kahteli aikainsa, että mitä nää Finland hemmot täällä heiluu ja huitoo?... Ja Matin kuuluva kihappi ”Ho” kuulu kyllä varmaan niin sinne junaraitellle, kuin aseman muille käytäville…. Meitä oli sen verta iso joukko siinä kokoontuneena että kun porukka rupes heiluu niin eivät olleet aivan varmana onko noista tyypeistä haittaa vaiko eikö… Kattelivat kyllä alkuun sen näkösenä aseidensa kanssa että olivat varuillaan. Lopulta antoivat meidän häröillä ja huitoo rauhassa…
Junalla matka Hassetiin kesti hieman yli tunnin ja siellä köpöteltiin hotellille (Holiday Inn Hasseltiin). Nyt kun oltiin aamulennolla niin kerrankin hyvissä ajoin kisahotellilla rauhoittumassa ja valmistautumassa koitoksiin. Lähettiin kylälle porukalla syömään ja etsimään sopivoo ruokailupaekkoo. Ruokapaikat oli kovin pieniä ja meitä oli laavantaina 12 hlöä joten pientä haastetta löytää sopiva paikka. Lopulta Italialaiseen pasta paikkaan josta tilattiin 4- erilaista pasta-annosta (isoa) josta riitti kaikille. Ja olipa hyvvee…. ei oo Suomessa näin hyvvee Pastoo syötykkään… Hotellilla oli eräästä kokoushuoneesta tehty lapsille pomppuhuone + siellä oli hieman tilaa. Kun lapsia ei ollut paikalla niin pomppulinna sivuun ja eiku veivoomaan ja potkimaan. Kohta siellä oli pari tenavaa ihmettelemässä (olivat kuulleet Matin kuuluisan ”Ho:n” ja tulleet kahtomaan että mitähän ihmettä…). Vähän aikaa kahtovat Veevien potkuja ja olivat ”vauu”… ja kohta niitä muksuja olikin jo useempi ihmettelemässä… onko tää karatea? no ei ole, tämä on taekwondoa ja siitä muksut oli tuas vau… Veeti teki muutaman tempun ja hienon potkun heille ihmeteltäväksi…
Illalla oli vielä kaapunnilla paikallisilla ”talven haatajaiset” suht. iso juhla siis! Johon myö savolaiset + Huuskoset mentiin kuokkimaan :D Siinä oli ”haatajais saattue” jossa oli orkesteri mukana ja paljon hyväntuulista porukkaa marssimassa ja me mukana… Hevosten vetämien rattaiden perässä. Näitä kookkaita heppoja oli kaksi ja niillä oli isot liinat mukana heppojen ja rattaiden välissä ottamassa talteen heppojen kakkaa eli sitä itteesä… ja vielä perässä ukkeli ison imurin kanssa ottamassa talteen ne rippeet, jotka ei osuneet liinoille. No kaikki ei menny imuriin… Ari-Chagi asteli pieneen tällaiseen miinaan… Onneksi ei ollu iso!
No ei ymmärretty siitä mongerruksesta sanaakaan, hauskaa paikallisilla näytti olevan. Jätettiin heidät juhlimaan ja takaisin hotellille. Pikkuhiljoo muate ja aamulla 7.30 talsimaan kohti paikallista urheiluhallia jossa 8:00 rekisteröinti ja kisat 9:30 käyntin. Kisat alko puolisen tuntia myöhässä (no ei ollu yllätys..) Aamusella heti Veevien (Veeti+Eevi) juniorisarjan finaali. Tällä kertaa vain 6- paria, joten ei karsintoja > harmi sinällään. Vaikka sarjassa oli vain 6 paria, oli se kovatasoinen. Mm. viime kesän EM- voittajat olivat mukana. Poomseina meidän junnuille hyvät 5 ja 9. Veevit aloitti sarjan (kova paikka, ei se mieluisin jos saisi valita). Hyvät suoritukset molemmissa poomseissa, mutta pisteet eivät olleet tällä kertaa riittävät, jotta mitskuille olisivat päässeet. Järjestäjät eivät julkaiseet tulostauluja, vain mitalistit mutta tällä kertaa sijoitus oli 5-6. Eli juuri mitallien ulkopuolelle (jaettu pronssi). Pientä ”ketutusta” perinteisesti oli Veetistä havaittavissa… Nää A-Classit näkyy aina alkavan pienellä ketutuksella?
Eevin sarjassa junnutyttöjä oli paljon ja oli alkukarsinta/semifinaali ja finaali (finaaleihin siis 8:n parasta). Eevi pääsi hienosti karsinnasta, mutta semeissä 5- Poomsessa toisen Yop-Chagin jälkeen pieni horjahdus rokotti pojoja ja lopullinen sijoitus Eeville taisi olla 11:s. Ilman pientä kämmiä Eevi olisi ollut taas finaalissa. Veetin sarja oli heti Eevin jälkeen. Junioripoikien sarjassa oli 13 poikaa (Itävallasta, Belgiasta, Tanskasta, Ukrainasta, Ranskasta, Tsekeistä, Norjasta, Portugalista, Sveitsistä, EM- voittaja Hollannista ja meiän Veeti pienestä Suomesta). Semifinaaleissa oli esitettävänä pojilla 5 ja 7. Hyvät poomset Veetille. Veeti oli vuorossa 7:nä ja Ari-Chagi sai olla valkkuna, päävalmentajan Heikki Liukkosen katsellessa ”takapiruna” ja antamassa heti suoritusten jälkeen palautetta. Hyvät varmat suoritukset, ei isoja virheitä. Ehkä pientä jännitystä joka vaikutti hieman presentaatioon. Tulostaulukoiden puuttuessa paha sanoa mikä oli presentaation osuus? Veetille karsinta on aina ollut pahempi paikka kuin itse finaali, niin nytkin ja finaali jäi harmillesesti muutaman sijan päähän Veetin ollessa lopulta 9-10... Ja ketutusta hieman lisää…. No ei voi mittään taso on kova…. Treeniä ja kisoja lissee!
Savolaisesta oli vielä Espooseen aikoinaan muuttanut Huuskosen Matti joka oli sarjassa ”kypsät ukot” 50-60v. Matti taisteli hienosti ”Ho:nsa” kanssa Finaaliin taitaen olla lopulta 8:s.
Kokonaisuutena Suomalaiset menestyi hyvin. Johanna Nukari ja Niina Virtala voittivat oman sarjansa, Tarja Röytiö, Kim Reiman ja Triin Saviauk pääsivät finaaleihin, Essi Labart Semifinaaliin, Sauli Aalto-Setälä ja Laura Pihkala niukasti karsintaan. Vanhemmissa pareissa Triin ja Sauli sekä Kim ja Niina pääsivät myös finaaleihin. Naisten ryhmässä Niina, Triin ja Johanna oli kaksi joukkuetta, tällä kertaa Suomen EM- pronssijoukkue joutui taipumaan hopealle. Kadeteissa Naam Suomalainen taisteli hienosti ittensä karsinnoista semeihin ja siitä finaaliin ja lopulta tiukassa sarjassa hienosti pronssia kaulaan!
Kaikille tuli sijoituksista huolimatta arvokasta kisakokemusta ”isoista” kisoista joissa taso on selkeästi kovempi kuin pelkästään Suomessa kisatessa. Vaikka pettymys olisikin tullut sijoituksesta niin tämä oli myös erinomaista valmistautumista tulevia koitoksia varten ja taas yksi elämän kokemus lisää koettuna…
Kisoista köpöteltiin takaisin hotellille, suihkuun, syömään ja pikkupalaveria päivän tapahtumista. Aikaisin muate sillä 6:lta aamulla köpöttelemmää kohti juna-asemaa (aamupala jäi syömättä). Tiukkojen turvatarkastusten takia oli pakko lähtee jo aamu junalla (viikolla oli turvatarkastuksiin kentän ulkopuolella ennen kuin porukka pääsi sisälle itse kentälle mennyt kuulemma 3H? Ei kiva juttu jonotella pihalla…). No meillä meni kokonaisuudessaan näihin tarkastuksiin n. 1,5h. Eipä oo ennen tarvinnu ennen lentokenttää näissä tarkastuksissa juosta… ja sitten vielä kentällä uudestaan.
Suomessa oli kuulemma ollu vappusää kohillaan (lähemmäs 20 astetta?) No Belgiassa oli alle 10 astetta (Sori Venni, iskä lupas että ois ollu lämpösempää kuin Suomessa). Mukava jonotella pihalla aamusella….
Siellä ulkona jonotellessa (siinä paikassa missä se pommi pasahti) meinasin ottaa pari valokuvaa niin jo oli iso solttupoika rynkkynsä kanssa siinä: Mister! no pictures! ja katto siihen malliin että usotko? Juu ei oteta ei ja känny äkkiä taskuun…. Ihmeen vihasia nämä soltut tiällä? Parempi uskoo niin piäsöö kotio, vaihtoehtoja en ees halua tietee.
Kentällä huomattiin, että lentomme on hieman viivästyny, mutta ei onneks paljoo. Eiku aamupalalle (kaahee nälkä kaikilla, kun matkattu, jonotettu, syöty ja juotu vain hieman ettei olisi tullut wc:ssä käynti tarvetta.. jonosta kun ei vessaan olisi päässyt). Illalla 4:n maissa oltiin tuas kotomuassa ja eikun nokka kohti Kuoppioo… Illalla 9:n maissa kotona, matkattiin tuas 13-14 h siitä kun aamulla lähettiin talsimaan. Lentokonneessa tätä stooria raapustin ja kotosalla vielä ennen muate menoa, joten voipi olla pikku virheitä nimissä ja sijoituksissa….
MM- kisoihin pyrkiminen ja sinne mahdollisesti pääseminen on paitsi pitkäjänteistä myös suht. kallista puuhaa. Paljon treenejä, toistoja, matkustamista, leirejä, kotomuan kisoja ja näitä A-Class kisoja. Kaikki tähtää siihen, että piäsee matkustaa maapallon toiselle puolelle (on se koneessa istuminen niin kivvoo) ja tekemään pari minuutin esitystä ja pahimmillaan jos et piäse jatkoon niin se oli sit siinä?
No matkalla tavoitteeseen tulee paljon onnistumisia, hyviä feeliksiä, pettymyksiä ja vähän toisenlaisia tuntemuksia (Sannin sanoin ”ketutuksia”, joillekkin enemmän ja toisille vähemmän). Kokonaisuutena pitkä prosessi jonka muistaa… Itävaltaan mennään seuraavaksi kesäkuussa, saas nähhä millanen ja miten hauska reissu siitäkin tullee?
t. Ari - Chagi