Liikesarjojen MM-kilpailut 2014

Veeti ja Ari Meksikossa, osa 1

Aloha! Kuulumisia Mexicon reissusta…

Maanantaina lähdettiin Espoosta Eevin luota n. 5:ltä aamulla. Helsingistä lennettiin Lontooseen. Lontoo olikin helvatan suuri kenttä ja lähtömme sieltä Dallasiin jenkkilään lähti toiselta puolen kenttää (aikaa kaikkiin lähtöselvityksiin ja tarkastuksiin n. 1,5 h > mentiin bussilla sekä ns. metrolla). Kerettiin just ja just käydä wc:n puolella….

Lento Dallasiin kestikin sitten n. 10h. Jenkki tyyliin isolla koneella, muttei mahottamasti kuitenkaan tilaa. Ai sitä riemun määrää mikä alkoi tulla vastaan puolessa matkassa kun tajusi, että tätä istumista kestää vielä 5h….

No Dallasissa saimme kokea sitten Amerikkalaisten ulkomaalaisia kohtaan olevan ennakkoluulon… Pitkiä jonotuksia monissa tarkastuspisteissä, moneen kertaan passin tarkastuksia ja selostuksia miksi olemme siellä yms.. Tavaran tarkastuksia ja käsistä näytteitä ettei vaan ole ruutijämiä?

Meillä oli 4h aikaa siirtyä Mehicon koneeseen ja n. 2,5h meni näihin tarkastuksiin… Hyvä jenkit !!

Kerkäsimme kuitenkin syömään lentokentällä. Siellä syödessämme osa Etelä Korean joukkueesta kulki ohitsemme ja huomatessaan meidät kävi osa heidän junioreistaan ja kadetti tyttö meille juttelemassa. Kadettipoika ei uskaltanut tulla > Veeti oli vissiin niin pelottavan ja ison näköinen kun istui ”leveästi” ruokailemassa J Mukavaa porukkaa ja kauhean ystävällisiä… Samanlaiset tyyliset verkkarit kuin Suomalaisilla, tosin meillä siniset ja heillä mustat…. Oliskohan valmentajalla ollut osuutta asiaan kun tilasi kamppeet Suomen joukkueelle?

Mehicon kone herätti epäilyksiä > pieni kone vm. kivi ja kirves! Samalla koneella lähti mukaan myös Korean joukkue. Pienessä koneessa olikin tiivis tunnelma :) Koneessa yritettiin ottaa pienet unet, oltiin matkustettu jo aika pitkä aika putkeen… Ei se oikein lentokoneessa onistu…

Tulimme Aquascalientesin lentokentälle joskus n. 6.30 (paikal. aikaa n. 22.30). Lentokenttä saman kokoinen suurin piirtein kuin Kuopion lentokenttä! Kaupungissa vain asuu about 10 kertaa enemmän porukkaa, mutta eivät vissiin tartte isompaa kenttää… Tarkastuksiin ja Mexicon lippulappusten täyttelyyn sekä jonotuksiin ei mennyt 15 min. pitempään (Jenkkiläiset sais ottaa mallia).

Hotellille päästiin vähän klo:7:n (klo:23 paikal.) jälkeen eli oltiin matkusteltu n. 25 h yhtäpötköä.. Tässä vaiheessa alkoi jo pikkasen väsy tulla puseroon yhdellä jos toisella! Hotelli suht. siisti ja huone sopivan iso.

Samassa hotellissa majoittuu Suomi, Saksa, Itävalta, Kiina, Italia, Turkki ja Venäjä. Koko ajan kun hotellissa köpöttelee niin on joku oikomassa koipiaan tai on isompi ryhmä tekemässä Poomsen oksia… En minä viittis ruveta näinkin julkisella paikalla :)

Tiistai aamuna aamupalalle, pientä lepoa ja paikkoihin tutustumista. Päivällä omatoimista treeniä joukkueen kesken hotellin sisäpihalla/vapaata jutustelua. Klo:16 treenit kisa-alueella järjestetyllä treenisalilla (1H:n vuoroja järjestetty jokaiselle maalle/vrk). Hotellilta olikin järjestetty linja-auto kyyditykset kerran tunnissa kisa-alueelle. Nähtiin samalla kaapuntia! Illalla yhteisruokailu paikallisen ostoskeskuksen Italialaisessa ravintolassa. Liikkuminen täällä tapahtuu (kisa-alueelle menemistä lukuun ottamatta) takseilla, jotka ovat melko edullisia, mutta samasta matkasta joka kerta eri maksu??

Ruoka on edullisempaa n.10 eurolla saa ravintolassakin jo syödäkseen. Aamupalat hotellissa yksinkertaista ja joka aamu samanlaisia: kahvia/teetä, vaalea leipää, juqurttia, kanaa, jotain kananmunasta tehtyä kokkelia, vesimelonia ja jotain muuta hedelmää. Ja vaihtelua tähän listaan ei kuulemma tule! Hotelli muuten ok, mutta vain yksi virkailija osaa Englantia. Myö ei osta Espanjaa joten melko hauskaa on ollut asioita selvitellä.

Keskiviikkona joukkueen treenit hotellin sisäpihalla klo: 10. Siihen aikaan aarinko jo paistaa ja on riittävän lämmintä olla ulkona…

12:sta lähettiin syömään toiseen paikalliseen ostariin (tällä kertaa supersankari ravintolaan, oli hieno paikka, ottivat meistä kuvan ja sanoivat pistävänsä Facebookkiin... Pääsi Arikin taas jonkun seinälle!) ja pieni hetki käydä ostoksilla. Sieltä suoraan kisapaikan treenisalille (Suomen joukkueen varaus joka päivälle sama klo:16:00). Menimme ajoissa ja meitä ennen olikin Korealaisten vuoro. Katsottiin että onpa aika amatöörimäistä touhua, laskisivat jo Suomen joukkueen niin alkaisi tapahtua J No joo oli kyllä aika taitavaa porukkaa ja suorituksia mitä tekivät treeneissään ennen meidän vuoroa. No ollaan nähty muidenkin joukkueiden harjoituksia, aika tavalla hienoja suorituksia kaikissa… Nämä ei tainneetkaan olla harrastelijoiden skapat?

Treenien jälkeen takaisin hotellille, äkkiä uimaan (hotellin altaan vesi aika kylmää!) kun kerran kerkeää… Syönnin jälkeen omaan huoneeseen lepäämään ja valmistautumaan ensimmäiseen kisapäivään, jonka Suomalaisten osalta aloittaa Veeti…. (aikataulut eläneet monta kertaa… Samaan aikaan aloittaa myös tyttöjen kadettit (Eevi) sekä Dieseleitten sarja (Kimi). Poomsekisojen sääntöjä on muutettu nyt näiden kisojen osalta: Ensin on karsinnat, sitten on semifinaalit ja sitten finaalit. Finaalit on moniosaiset, joissa kilpaillaan pudotuspeliä toista kilpailijaa vastaan joista vain toinen jatkaa eteenpäin! Eli aiemmin on tehty Poomset, saatu pisteet ja katottu kuka on paras! Nyt tällaisia kaksintaisteluja voi tulla montakin ennen kuin on selvillä kuka voitti! Illalla tiedetään Veetin, Eevin ja Kimin kohtalot sekä pidetään avajaiset.

Palaan asiaan...

Ari

Veeti ja Ari Meksikossa, osa 2

Ensimmäinen kisa-aamu (torstai) lähti käyntiin taas n. klo 6, tällä samalla erinomaisella uamupalalla, kuin muinakin uamuina.. Tällä kertaa tosin ei ollutkaan voita patongille vaan jotain marmelaadia, joka maistui niin hyvälle ettei sanani riitä kuvailemaan…. Kisoihin lähettiin hotelilta 7:15 ja kisat alkoivat n. 9- pintaan.

Ensimmäisenä kisapäivänä Suomen urakan näissä kisoissa aloitti heti uamusta Kuopion oma poeka Veeti! Kummasti oli Diesalillakin vaikeuksia pysyä paikallaan ja ottaa kuvia… Ihmeellistä miten täällä silmät kostuu… Tajusin miettiväni juuri silloin mitä ihmettä minä teen tiällä? Menossa on MM- kisat ja minun poekani on lavalla valmistautumassa suoritukseensa. Iskää taisikin jännittää enemmän kuin poikaa, niin rauhallisen oloisena Veeti odotti vuoroonsa ja teki suorituksensa. En olisi itse moiseen kyennyt, ylpeä sain pojastani tuona hetkenä olla.

Veeti aloitti Suomen kisat hienosti saaden omat henkilökohtaiset ennätyspisteensä 7.26 (tosin eri kisoissa saatuja pisteitä ei voi verrata toisiinsa esim. samoin kuin 100m juoksussa!). Veeti ei päässyt jatkoon, oli lopulta sijoilla 17-22. Jos pisteitä verrattaisiin karsintaryhmissä suoraan olisi sijoitus ollut 20:s. Mutta pisteiden valossa hienointa tässä oli Ruotsin voittaminen! Se kohotti koko joukkueen fiilistä. Ruotsin voittamiseksi kannattaa vaikka lähteä toiselle puolelle muapalloo… on se aina sen väärtiä, se on nyt koettu :)

Diesaleissa Kimi ja pappojen 3:n hengen joukkue teki myös hienot suoritukset, mutta eivät päässeet jatkoon. Se hieman kirpaisi, muttei vähentänyt näiden ukkojen huumorintajua! Mahtavia persoonia ja tuo Kimin kihappi on ainutlaatuinen, sen muistaa kuulleensa muutkin kuin Suomalaiset… Sitten oli vuorossa joukkueen kuopus Eevi! Tyttöjen kadeteissa olikin suoraan semifinaalit (osallistujia vähemmän, ei karsintaa). Eevi oli perus Eevi jonka olemme Veetin kanssa oppineet tänä vuonna tuntemaan > Ei liikaa hymyä vaan taitoa ja aivan mahtavaa suorittamista > Eevi kirkkaasti jatkoon! Ihan mahoton typykkä tämä, hermot rautaa ja koipi nousee 180 astetta ylös… ja pysyy siellä! Sirpa äidillä ei ihan yhtä hyvät hermot :)

Hymyileehän se tämäkin tyttö kun Diesali Ari tarpeeksi härnää… (kukapa tämän näköiselle ukkelille ei nauraisi > nauraa Mexicaanitkin… ja näköjään Chinalaisetkin, Korealaiset vain hymyilee…). Meille on Eevin kanssa muodostunut (jo aiemmin) pieni kisailu milloin missäkin (lähinnä kortit yms. pelit), mutta nykyiset uudet pelit Eevin kanssa alkaa olla jo hieman kivuliaita, alkaa tulla mulle mustelmia muttei Eeville? Veeti on isäänsä viksumpi ja antaa periksi (nössö), minä en osaa antaa periksi ton ikäselle tytölle!

Tämän reissun kolmastavote (ensin kisat, toiseksi se Ruotsin voittaminen) oli ostaa mexikolaiset hatut sombreenot (vai miksi niitä sanotaan). Ne päässä kun Veetin kanssa käveltiin niin saatiin hymyjä niin kaikilta paikallisilta, kuin muilta osallistujamailta (hullut Suomalaiset). Alkoi tulla pyyntöjä muilta kisaajamailta valokuviin heidän kanssaan… Minä kun luulin että se on tämä minun komea ulkokuori mikä heitä kiinostaa, mutta se peittelemätön hymy kaikilla taitaa tarkoittaa jotain muuta….)

Asiaan palatakseni joukkueen fiilis katossa, Eevi jatkossa ja finaaleissa voi tapahtua mitä vain, voitto ensimmäisessä kaksintappelussa ja Eevi olisi vähintään pronssilla! Finaaleissa oli Suomen lisäksi Euroopasta Tanska ja meidän mantereelta Venäjä. Tanskalainenkin oli itämaalaista syntyperää, joten meitä valkonaamoja ei ollut kuin Eevi ja Venäjän edustaja (+ Meksikolainen joka oli latino). Tämän Tanskan Eevan kanssa Eevillä on Euroopassa järjestettävissä kisoissa kova kilpailu, välillä Eevi voittaa ja Välillä Eeva voittaa > muut Euroopassa tulevat hieman perässä…

Eevi valitettavasti hävisi niukasti Mexcikaanille (Eevi 8.32 ja Mehicolainen 8.5), joten mitalikahvit jää vielä juomatta… (Pitää ottaa sitten illalla jotain muuta, vaikka sitä Sollia? > sanovat sen olevan hyvää, mutta enhän minä siitä mitään tiedä?)

Eevi lopulta Finaalin 1- kierroksen jälkeen 5:s erinomaisilla pisteillä ja voitti tällä kertaa pisteillä mitaten Eevan joka oli myös erittäin hyvä. Tämän typykän suoritus on tähänastisista MM-sijoituksista kaikkien aikojen Suomen paras, tästä tytöstä tullaan vielä kuulemaan!! Ja tämän tytön kanssa Veeti kisaa parisarjassa…. Huh huh… mitähän tästä vielä reissusta vielä tulee, Iskälle sydämen tykytyksiä ja….

Avajaiset oli illan päätteeksi ja olipa ne hienot! Tuosta Espanolista vaan ei saa selvää ja minulla liian kiire opettaa niitä puhumaan Suomee… Täällä Aquascalientesissä on samaan aikaan menossa kuolleiden päivien juhlat: Festival De Calaveras (pääkallofestivaali). Tämä näkyi myös avajaisissa. Osallistujamaiden liput toi paikallinen hautausmualta ylös kaivettu vainaja, joka oli herätetty jotenkin henkiin tms…. Hienot puvut ja naamiot!

Avajaisissa oli myös WTF:n näytöstiimin esitys, joka oli todella vaikuttava. Paljon hienoja murskauksia ja voltteja sinne ja tänne ja vähän tonnekkin (meillähän noita temppuja tosin tehdään sunnuntaisin junnujen treeneissä…. joten sinällään ei siinä ollut mitään uutta..). Ko. tiimiin kuulemma yhtä vaikea päästä kuin Korean maajoukkueeseen… Milloinhan me tehdään Kuopion oma näytöstiimi? Yhtä vaikee päästä kuin Korean Muajoukkueeseen?

Jouduimme bussikyydin takia lähtemään vähän ennen avajaisten loppua. Ulkona oli odottamassa nähtävästi näytöksen loppuun liittyen jopa hevosia ratsu-ukkoineen ja isoja kasoja hevosista jääneitä pas... siis sitä itteensä, joita piti väistellä bussiin mennessään…

Päivä oli pitkä ja kellon viisarit vinksallaan ennen kuin syömään ja muate asti piästiin! Hieno ja ikimuistoinen päivä sekä hienot avajaiset näille kisoille!

Toinenkin kisapäivä lähti käyntiin kuten ensimmäinen, aamupalasta ei enää lisättävää… Kyydit loppukisojen aikana tosin lähtee aiemmin (tasan 7:ltä) joten meinas tulla kiire! Me savolaiset ollaan tosin lähes aina ensimmäisinä.. mekun tykätään oottaa toisia! mutta osa joukkueesta tuli sitten perässä…

Toisena päivänä olikin heti uamusta monta Suomalaista tulessa! Frans ja Linda eivät junioreiden sarjassa päässeet valitettavasti jatkoon, kuten ei myöskään Riitta-Ilona naisten alle 40 v. sarjassa. Sama kohtalo oli myös Saulilla miesten alle 40 v. sarjassa. Tästä päivästä jäikin nälkää kohti kolmatta päivää…. Suomen joukkueella kuitenkin hyvä henki ja fiilis, kannustus ja usko omiin on kova! Ja pientä huumoria ja ”läppää” lentää mikä on myös tärkeää… Tänä päivänä jäikin enemmän aikaa iltapäivästä katsoa kisoja ja tehdä pieniä ostoksia kisa-alueen kojuissa (perhana kun ne ei sielläkään ymmärrä Suomee, eikä oikein Lontootakaan… tai ainakaan sitä mitä minä viännän) Ostin muutaman t- paidan, johon sai haluamansa painatuksen. Piti maksaa samalla, sai hakea tilaamansa tuotteen seuraavana uamuna. Muuten hyvä, muttei myyjältä saanut mitään kuittia ostoksesta? Näinköhän saamme paitamme hmenna?

Hotellista pitää vielä mainita (ravitsevan uamupalan lisäksi) että huoneemme siivotaan vaikkemme haluakkaan, ihmiset ovat ystävällisiä vaikkeivat meitä ymmärräkkään ja ravintolasta jos tilaa listalta muuta kuin mitä on ns. seisovassa pöydässä tarjolla niin saa ruokansa kun muut on jo syöneet ja maksaneet sekä lähteneet nukkumaan! Ja niitä tippejä kun pitäisi silti aina näille muistaa jakaa…

Paljon olisi mielessä muutakin kerrottavaa, mutten jaksa niitä nyt kirjoittaa kun nukuttaa eikä niitä höpinöitä kyllä jaksaisi kukaan lukeakkaan…

Kolmannen ja neljännen päivän kuulumisista koetan keretä kirjotella ennen kuin lähemme tiältä poes (ai että minä odotan sitä istumista koneessa ja niitä lähtöselvityksiä…ja niitä pelejä Eevin kanssa, ei perhana pitääkin koettaa saaha istumapaikka muutettua etemmäs Eevistä...)

Viimeisenä päivänä eli Sunnuntaina kun kisat alkaa n. 9:ltä (Suomessa n. klo:17) on Veetin ja Eevin Kadettiparisarja. Sarjassa on 14- osallistujaa, joten muksut ovat suoraan Semifinaaleissa! Muksujen vuoro on 13!  ja vuoroista tosin kaikista hankalin, heti Fanaattisen isäntämaa Mexicon jälkeen ja juuri ennen viimeistä paria Koreaa! Niin nämä Korealaiset kun sattuivat kumpikin voittamaan omat sarjansa… että ei mitään paineita! Kovassa seurassa muksut ovat, mutteivat näköjään onneksi ota tästä paineita. Veeti on rauhallinen niin kuin aina ja Eevi on oma ihana itsensä :)

Ari

Veeti ja Ari Meksikossa, osa 3

Aloha!

Morientes.. Kolmas ilmaveivaajien kisapäivä, muuten samanlainen kuin aiemmat mutta lähdimme kisapaikalle vasta 8:lta. Tänään olikin monen Suomalaisen esiintymispäivä! Olli miesten alle 30v sarjassa (joka on kisojen kovin sarja), Riitta - Ilonan ja Iljan vuoro alle 40v pareissa, Lindan sarja junioritytöt ja Niina alle 50v naiset. Ennalta odotettiin Ollin pääsyä Semifinaaleihin ja Niinan pääsyä finaaleihin.

Sarjat oli niin kovia kuin odottaa saattoikin, Linda suoritti hyvin muttei päässyt jatkoon, Riitta-Ilona ja Iljakin tippui jatkosta. Olli oli aivan mahtava, mutta jäi omassa karsintasarjassaan jaetulle 9:lle sijalle (huonommilla presentaatiopisteillä karsintasarjansa 10:s).

Tässä sarjassa nähtiin finaaleissa kisojen tasasimmat kaksintappelut, ja vaikka korealainen sai otteluissaan parempia pisteitä ei hänenkään voittonsa lopulta tullut helpolla. Isäntämaan edustajalla oli kova kotietu ja kannustus, ensimmäisen loppuottelun pisteet oli tasan! Viimeisellä kierroksella Korealainen oli piirun verran parempi ja niin meni kulta odotettuun paikkaan…

Hieno yritys Ollilta, ei vaan ihan riittänyt jatkoon tällä kertaa. Niina oli vakuuttava Semifinaaleissa ja meni finaaliin! Suomen joukkue oli täpinöissään… Jokos se mitsku nyt vihdoin tulisi? Ensimmäisellä finaalikierroksella Niina sai vastaansa Usalaisen. Tämäkin tappelu oli tasainen, Usalaisen lopulta viedessä voiton L Niina oli täten hienosti sijoilla 5-8.

Illalla vielä pientä treeniä ja yhdessä oloa. Olemme käyneet täällä syöpöttelemässä paikallisessa Italialaisessa ja Mexicolaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa jos ymmärtää Menusta mitä on tilaamassa, jos ei ymmärrä niin…. Hotellilla olemme syöneet muutamana iltana ja täällä se ruoka ei ole nyt erityisen kehuttavaa (samaa laatua aamupalan kanssa), Mehicolainen olut on tosin hyvää :)

Hotellimme vieressä on huoltoasema, mistä hotellissa majaavat joukkueet käyvät ostamassa limuja, herkkuja, vettä ja tms. muuta juotavaa J Sieltä löytyi jopa pieniä Findalia vodka drinkkitölkkejä… Miten on Suomalainen viinastuote päätynyt pienen Mexicolaisen huoltoaseman juomavalikoimaan? Sellaista en ollutkaan maistanut, joten jos ei kotimaassa niin sitten Mexicossa… Tiskillä myyjä kysyi mistä päin olemme tulleet, näytin tölkkiä ja sanoin täältä…. Ei ollut uskoa J Opetin samalla hänelle muutaman Suomalaisen sivistyssanan mistä hän oli iloinen.. jäi harjoittelemaan niitä kun lähdin kaupasta. Hotelilla kerroin muulle joukkueelle, että tossa huoltsikalla puhutaan Suomea > lupasivat opettaa lisää sellaisia sivistyssanoja mitä ei ehkä yleensä ulkomaisille opeteta kuten Perkele ja mäyräkoira yms… (Ji Pyo jo melkein osaa sen lausua: Pärkele) Lindalla oli koulutehtäviä mukanaan ja hän opetti meidän paikalliselle oppaalle/muille oppaille hienon Suomalaisen sanan: lisääntymiskykyinen… Oli meidän junnuilla hauskaa kun ne kuuntelivat oppaidemme epätoivoisia lausuntayrityksiä…

Viimeisenä ilmaveivaajien kisapäivänä Sunnuntaina olikin tuas aekainen herätys ja aamupala (Veeti jo sanoi onko pakko mennä jos ei halua). Tänään olikin tulessa muksut kadettien parisarjassa, Frans junioreiden sarjassa ja Laura alle 30v naiset. Päivän odotuksena oli pääseekö Frans finaaliin? Ji Pyokin oli pienesti täpinöissään… hän tietää mihin Frans pystyy ja jännitti hänen puolestaan niin ettei okein paikoillaan pystynyt olemaan.

Frans aloitti aivan mahtavasti ja pääsi hienosti Semifinaaleihin hyvillä pisteillä.

Franssin jälkeen olikin Veetin ja Eevin (lausutaan nykyään Veevin… Hyvä Ilpo!) Semifinaali. Sarjassa yht. 14- paria. Diesali oli taas täpinöissään… muksut taas niin rauhallisen näköisiä keskittyessään omaan suoritukseensa. Ensimmäisenä liikesarjana oli Oh-jang joka meni aivan loistavasti ja siitä tulikin kovat pojot. Toinen liikesarja oli Kumgang joka meni myös aivan mahtavalla tavalla. Muksuille kovat yhteispojot 7.74 ja Suomen joukkue aivan fiiliksissä.. Lopulta se ei aivan riittänyt finaaliin, mutta noilla pisteillä meillä on Suomessa tällä hetkellä mm- tason 10:s kadettipari!! Aivan hienoo ja mahtavaa.. ja tuas piti ihmetellä tätä ilmastoo kun silmät meinaa kostua aivan väkisin… Taakse jäi todella kovia maita mm. toinen naapurimme Venäjä (molemmat maat kumoon näissä kisoissa, Ruotti ja Venäjä).

Muksujen jälkeen oli vuorossa Laura, joka teki myös hienot suoritukset, mutta tässä kovassa seurassa ei päässyt jatkoon. Sitten olikin Franssin semifinaalit. Taas mahtavaa suorittamista!! Tässä vaiheessa tuli jo jännityksen poekasta, niin pienet erot olivat siitä ketkä menevät finaaleihin. Fiilis nousi taas kattoon kun varmistui Franssin pääsy Finaaleihin! Suomen pieni joukkue oli saavuttanut kolmannen finaalipaikkansa… Frans oli niin vakuuttava että alkoi jo tuoksumaan mitalillta…..

Kisa-alueella oli järjestetty joukkueille myös ruokailut (maksoikohan 130 pesoa, alle 10 euroa), kävimme joka kisapäivä siinä syömässä. Välillä oli hyvää, välillä ei niin hyvää, välillä oli salaattia, välillä salaattikastiketta ilman salaattia :) Jälkiruokaakin oli välillä (Veetille yleensä maistuu jälkkärit… mutta ei kuitenkaan kaikki mitä täällä tarjotaan).

No niin syönnin jälkeen takaisin areenalle… elettiin jännittäviä aikoja… Frans sai vastaansa kaksintappelussa Mehicaanin, jolla oli kotiyleisön mahtava tuki takanaan… Ensimmäisten suoritusten jälkeen kisa oli lähes tasan… Toisen suorituksen jälkeen oli jännitysruuvi kiritty aivan tappiin… Suomen joukkue odotti hiljaa jännittyneenä pistetaulun tulosta, kun Mehicolaiset piti meteliä ja kun se tulos lopulta tuli ruudulle räjähti Suomen joukkue huutoon! Frans jatkoon ja Suomen ensimmäinen MM- mitali Poomse kisoista oli vihdoin totta!! Suomen katsomossa tarvittiin tämän jälkeen nenäliinoja, tämä ilmasto näkyy vaikuttavan muidenkin silmäkuoppiin… Kimillä varsinkin oli tunteet pinnassa ja niin oli myös Ji Pyolla..

Seuraavana Frans kisasi Korealaista vastaan loppuottelupaikasta. Aivan mahtavat hermot tälläkin kaverilla. Jätkä on juuri varmistanut Suomen kaikkien aekojen ensimmäisen mitalin ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muut Suomalaiset ei pystyneet olemaan yhtä rauhallisia kuin itse Frans.

Hienosti Frans teki muttei mahtanut Korealaiselle, joka lopulta voitti sarjan. Franssin sarjan jälkeen oli Suomen joukkueella riemu rajaton ja kun Frans saapui joukkueen luokse oli joukkueen kesken herkkä ja kaunis hetki… Ja taas oli tarvetta nenäliinoille! Tänä päivänä oli tehty Suomen Taekwondon historiaa… Hyvä Frans!

Päivällä katsottiin vielä miesten freestylen Semifinaaleita ja Finaaleita… Ei Huono! Todella hienoja suorituksia… Veetillä kova halu ruveta ensi kaudeksi väsäämään myös freestyle numeroa… Tästä keskusteltiin pienesti joukkueen kesken, Suomessa vaan ei ole oikein ketään, joka tätä kilpailumuotoa osaisi opettaa… Siinä on niin monta asiaa mitä pitää ottaa huomioon suorituksessaan. Ei helppo juttu, mutta tämä vesseli näkyy tykkäävän haasteista… Katotaan myöhemmin mitä tästä voisi tulla…

Tänä iltana ei ollut kiire hotelille… meillä oli hieno hetki todistettavana, Franssin mitallien jako- tilaisuus! Todella hieno hetki koko joukkueelle…. Frans on nyt todistanut että myös Suomalainen Taekwodoin voi saavuttaa menestystä! Ennen mitallien jakoa oli pientä tunnelman kohotusta areenalla… porukka lauleskeli ja tanssahteli, kun musa jytäsi ja kamerat kuvasivat milloin mitäkin osaa katsomosta. Hienot kisat olivat päätöksessään ja kaikilla oli hyvä fiilis! Hieno päevä ja hienot kisat! Tänne asti kannatti tulla!

Kiitokset pitää vielä mestari Ji Pyolle antaa kun otti Veetin joukkueeseen! Oli aivan mahtavaa kokea tämä tapahtuma ja taisipa pojjan motivaatio nousta kun sai kokea tämän fiiliksen :) Isälle ainakin jäi unohtumattomat kokemukset.

Huomenna muanantaina on viimeinen päevä ennen kotimatkaa.. Päevä onkin ainut päevä kun ei ole mitään ”pakollista” tekemistä. 1. pv lomaa! ji huu… menee tosin levätessä, tämä on ollut raskas viikko, levätään ja kerätään voimia kotimatkaa varten (sekään ei tule tapahtumaan ongelmitta, ongelmat ovat jo alkaneet ennen kuin edes olemme lähdössä). Kirjoittelen siitä pienesti kunhan joskus pääsemme takaisin rakkaan kotimuamme mantereelle ihmettelemään minne se aarinko katosi?

Ja ainiin… vika päevänä potkitaan potkupalloo… Muksut on sitä kinanneet jo aiemmin, mutta se on ollut kiellettyä… Ji Pyon sanoin se ei ole peli, se on nilkkojen telomista J No onpahan vikapäivänä edes joku peli missä minäkin tälle kilpailuhaluiselle tytölle (Eevi) pärjään (Eevin pelit olleet kuten aiemmin totesin kivuliaita minulle, ei hänelle!)

Palaan asiaan kotimuan tantereella (toivottavasti)!

Ari

Veeti ja Ari Meksikossa, osa 4

Hola Amigos...

Viimeinen päivä ja kotio päin … tätä kotona kas kummaa taas yöllä kirjoittelen kun uni ei tule..

Kisat ohi ja fiilikset edelleen katossa.. Hyvä FRAAAANS! Pikkasen haikea mieli, kun mahtavat kisat on nyt ohi (ja tietää että kotomaassa on jo helvatan kylmä ja pääsy sinne kestää per…. kauan.) Mutta hei! Yksi pv. lomaa… Jiihuu :) Aamulla ei kiirettä mihinkään…. Kävinkin aamupalalla ilman Veetiä, poeka kun ei jostain syystä halunnut aamiaiselle lähteä? Halusi levätä eli vötkyillä (mokoma laiskimus!) no jaa ymmärrän kyllä.

Otin uamupalalle mukkaan kannettavan, kameran ja kännykän… Nyt oli aekoo purkaa kuvatut videot ja kuvat tietsikalle tarkempaa käsittelyä varten (ja niitä olikin sitten aeka paljon, voi pee… milloinhan olisi aikaa niitä tarkemmin katella saati videoita tutkiskella pojjan valmennus mielessä).

Itse kisoissa toimin Jippulin apuna kilpailijoiden valmistautuessa suoritukseensa (Areenan ns. pohjakerroksessa). Ei minun siinä tietty tarvinnut paljoa tehdä, jutustella mukavia ja tuoda kahvia… Valmisteltiin tosin kyllä Eevin äitin kanssa muksuja… Meillä oli siihen aikaa, Jippulilla oli niin monta valmennettavaa että aatettiin edes vähän. Kisoissa otin kuvia siellä kellarissa (se on kisaajalle historiallinen tilanne olla tommoisissa kisoissa, otin niitä muistoja heille talteen myös sieltä valmistaatumisesta ennen kisasuoritusta). Ja juoksin ulkokautta ylös ottamaan kuvatuksia kisaajista suoritusten aikana. Otin varaslähdön Samulin ehdottamaan lenkkeilyyn Kuopion joukkueen porukan kesken… juoksukertoja tuli riittävän paljon…. pittää vissiin oekeesti lenkkeillä enemmän J (ehkä mä vielä Samulille pärjään…)

No joo… Veevien treenaamisen lisäksi yritin jelpata joukkuetta siinä missä pystyin (en sentään ollut treeneissä potkusäkkinä.. sekin taisi kyllä olla parin junnun mielessä.. onneksi Iljalla oli pistari mukana!). Tämä nyt ei ollut varsinainen lomareissu minullekkaan, mutta todella erilaista, kuin töissä pitkiä päiviä väsäämässä.. Hyvä ja mielekäs vaihtelu arkeen.. (ja jos joskus töissä sattuu vi… siis harmittaa niin voi lämmöllä muistella niitä hetkiä ja harmituksen tunteita lentokoneessa Atlantin yllä kun tajuaa että tämä lento on vasta puolessa välissä.. ehkä se harmitus töissä helpottaa) Ja kyllä minullekkin jäi aikaa nauttia näistä mahtavista kisaesityksistä ja fiiliksistä. On se elämys katsella muailman parhaiden tekevän hienoja kisasuorituksia saati jännittää ja kannustaa Suomalaisia saati yhtä hullua savolaista poekoo…

Kisapaikasta vielä tarkemmin: Kisat järjestettiin paikallisella urheiluhallilla, jossa kisailijat valmistautuivat pohjakerroksessa tulevaan koitokseen. Keskellä hallia oli 3- poomsekisa-alustaa korokkeella. Hallin laidoilla oli katsomot, jonne pääsi alakerrasta vain menemällä ulos ja ulkoa 1- krs:een ja sieltä katsomoon (melko monimutkaista). Pohjakerroksesta suoraan kisa-alueelle pääsivät vain kisaajat ja valmentajat silloin kun oli kunkin kisaajan vuoro ja vahdissa oli aina pari korstoa, jotka varmisti ettei siitä mene muut kuin joiden vuoro on! (jos kellarista halusi ihmisten ilmoille ja katsomaan juuri sisälle mennyttä kisaajaa niin oli pakko ottaa juoksuaskelia > paikalliset järjestäjät varmaan kattovat ja varmaan loppuajasta jo naaroivat että siellä se hullu Finlande taas ravaa… onneks se on sentään jättänyt sombreenon pois piästä niin ei paikallistenkaan tarvinnut hävetä… Minäkun en ossoo hävetä :)

Järjestelyt toimivat kisojen kokoon nähden hienosti. Ruokaa oli tarjolla (Saija oli meille varannut jokaiselle kisapäivälle ruokailuajan, kiitos siitä! Wc:t pelitti ja aikataalussakin pysyttiin. Kahvi ei tosin ollut sieltä parhaasta päästä. Mikrolla vesi lämpimäksi ja siihen murut piälle.. Hyi helvata minkä makuista…. parempaakaan ei ollut tarjolla ja jopa Jippulillakin oli ilme semmoinen että onkos tämä kahvia vai kävinkö wc:stä jotakin muuta hakemassa? Kahvilakioskit löytyivät vain katsomoiden yläosasta, joten jos pohjakellarissa halusi kahvia yms. oli mentävä pitemmän kaavan kautta …Wc:t löytyi onneksi myös pohjakerroksesta. Wc:ssäkin piti tosin käydessään jättää vähän ”tippiä” hlö- kunnalle. Wc:ssä oli monesti joku siivooja tai ”Portsari” joka osoitti pesualtaan vieressä olevaa lasia, sinne piti muutama peso laittaa niin sain kiitoksen… Mitähän ois tapahtunu jos ei olis jättänyt… olis varmaan saanut moppiharjasta päähän? Pitäisköhän minun työpaikan wc:aan laittaa samanlainen lasi tippejä varten? Pitääpä miettiä, olisko tässä bisneksen aihetta :)

Kisa-alueella oli useita eri toimittajien kojuja mistä sai ostettua (kulutettua iskän rahat) kaikenlaisia tkd- kamoja sekä vaatteita haluamillaan painatuksilla. Oli siinäkin jännityksensä; valitsit paidan, valitsit mitä haluat siihen painettavan, annoit rahan myyjälle. Myyjä sanoi tule seuraavana uamuna hakemaan, ei minkäänlaista kuittia… tositetta ostoksesta? Juu seuraavana uamuna sitten jännitti saiko rahalleen vastinetta vai tuliko puijatuksi? No homma kyllä pelitti ja jokainen taisi saada tilaamansa tuotteet…

Kisapaikka oli harmillisesti kaukana hotellista, joten joka päivä mentiin aamulla tilausbussilla sinne ja takaisin hotellille. Kyydit pelasi hienosti, ei niistä moitetta… ja näkihän siinä samalla paikallista elämän menoa kun ajeltiin kylän läpi. Siellä oli liikennevaloissa auton ikkunoiden pesijöitä, erilaisten lehtien tai virvokkeiden myyjiä sekä jonglöörejä jotka teki sirkustemppuja kun porukka ootteli vihreitä valoja.. Mietin myöhemmin kun tätä paikallisten ajokulttuuria kahtoo, että on näillä aika hurjat harrastukset… mitenhän paljon näitä jiäpi autojen alle? Minullekkin tuli eräällä taxi- reissulla paikallinen neitokainen esitettä jostakin hänelle tärkeästä asiasta esittelemään.. puhui Espanolia sen verta nopsaan etten olisi ymmärtänyt sanaakaan, vaikka olisi sanakirja ollut mukana… Ei osannu puhua Lontoota, kun sanoin etten ymmärrä (tosin en olis tuolla puhenoppeuvella ymmärtänyt sitäkään) jatkoi hän sitten seuraavaan autoon… No ei mittään olipa kiva kun joku paikallinen nätti tyttö kävi mulle juttelemassa, ois voinu jutella vaikka pitempäänkin :) (tuleekohan kotona turpaan….)

Miksihän minä muuten jouduin istumaan aina etupenkillä ja Eevi meni lähes aina minun taakse takapenkille? Voi varmaan arvata mitä peliä sitten pelattiin, eikä multa edes kysytty että haluanko pelata… Olipa kiva yrittää etupenkiltä osua takapenkille, niitä keltasia aatoja kun tuolla on kuitenkin vähän enemmän kuin meillä.. No onneks Eevillä oli vähän huono sihti eikä osunut samaan paikkaan useasti (tämä tyttö osaa lyödä kovaa), vältyin suuremmilta mustelmilta! Taxeilla mentiinkin iltaisin syömään, jos haluttiin käävä muualla kuin hotellimme 5:n tähden raflassa. Taxikyydit olikin sitten niitä illan jännäreitä… etupenkillä muutamana kertana jo hieman paikallisten ajokulttuuri pelotti!

No niin palaan taas siihen viimeiseen päivään… Aamupalan jälkeen pienet korttipelit Eevin ja Veetin kanssa (Eevi ei ollutkaan tänään voittamaton… Tämä päivähän lähtee hyvin käyntiin… Aina on hyvä mieli, kun näitä junnuja saa kyykyttää… Sen verran harvinaista se on! Se on yleensä Diesali joka häviää tai siihen koskee… Veetikin häviää onneksi joskus, varmaan tahallaan niin iskällä parempi mieli…) Päivällä taxilla jännitystä elämään ja ostariin syömään Mexicolaiseen (tässä paikassa oli hyvät ruuat, eikä hintakaan ollut aivan taivaissa ja palvelu pelasi.. osasivat kysyä otanko toisenkin oluen). Ostarista oli tarkoitus ostaa lisää kotiin lapsille tuliaisia (siis taas tuhlata ne iskän rahat). Paikallinen halpahalli siellä ostarista ei suuremmin eroa meidän maxi:sta tmv. Samanlaisia tuotteita tosin eri nimillä… Hintataso tosin edullisempi J Matkalaukkujen koko vaan asetti pienet rajoitukset mitä täältä suap ostettua? Ja ainiin… löytyi se pallokin tulevaa peliä varten. Aamupalalla jo kerroin paikalla oleville ja saatiin muitakin innostumaan :)

Takaisin hotelille ja uimaan kylmään altaaseen… Oikeastaan oli hyvä että vesi oli kylmää, virkisti mukavasti! Uinnin jälkeen olikin tämän päivän kohokohta. Hotellin sisäpihalla joukkueen junnut odotti milloin vanhukset oikein jaksaa tulla heidän kanssaan leikkimään.... Pieniin maaleihin ilmapallon kokoisella muovipallolla (ostin sellaisen ettei vahingossa hajoteta paikkoja… Nämä junnut kun tahtoo olla vähän kilpailuhaluisia…). Nurmea oli keretty kastella päivällä, joten se oli hiukan liukas… Tuli melkein se spagaatti minultakin… muutama joukkueen jäsen istuikin parvella ja varustaitui siihen, että vanhuksia voi joutua kohta paikkaileemaan… Sen verta kiihkeäksi pellailu alkoi mennä…( Kimikin taisi kysäistä pitäisikö tuoda särkylääkkeet jo valmiiksi?) Ei kuitenkaan liian vakavaksi J Alussa vanhukset jyräsi ja taidettiin johtaa parhaimmillaan 4-1… Junnujen kunto kuitenkin korvasi heidän ”huomattavasti huonomman peliälyn” ja pääsivät tasoihin kunnes vanhukset päätti lopettaa pelin… päästettiin junnut lähelle niin lapsille ei tullut niin paha mieli kun vanhukset piek… siis kuitenkin voittaa…. Lopulta Riitta-Ilonan sanoin vanhat haaskat voitti nuoret vasat! (Ari, Ilja ja Riitta-Ilona vs. Veevit ja Frans). No pitää antaa junnuille tunnustusta… hyvin pelasivat, vastus vaan oli liian kova…

Illalla syötiin taas loistokkaassa hotellimme ravintolassa.. pakattiin kamat ja mentiin muate. Jännitettiin onko meillä lentoa olleenkaan? Sanoivat Aquascalientesissä silloinkun tultiin, että alkuperäinen lentomme on peruttu ja meille on uusi lento > sunnuntaina eli paripäivää ennen lähtöä sitten aloimme varmistella asiaa ja saimme kuulla ettei lentoa olekaan peruttu? No jos lentoa ei olisi ollut niin olisipas ollutkin haaskaa miettiä millä mennään Mexico Cityyn kun sieltä lähtee jatkolento? Onneksi lento oli ja liput saatiin… Aamu 5:ltä ylös ja lentokenttää kohti, lentokentällä oli vielä käsittelyssä aiemmin kentälle menneet Suomen joukkueen jäsenet (lensivät Dallasiin ja sieltä Pariisin kautta kotio) me lennettäisiin Mexico Cityn kautta Madridiin ja sieltä kotio. He menivät Korealaisten kanssa samalla lennolla ja kun heitä oli enemmän niin matkatavaroiden tarkastus kesti heillä tietenkin pitempään… Tiällä paikalliset halusi pengoa meidän matkatavarat läpi… Hienoa! eihän siinä ongelmia ollutkaan mahuttaa kaikkia kamoja sinne laukkuun Sombraanot yms. Finland kyltit …)

Piti vielä toivottaa muille Suomalaisille hyvvee matkoo ja naattikee Usalaisten ystävällisestä vastaanotosta (ja pieni ivallinen hymy piälle). No joo heillä olikin sitten ollut ikimuistoinen lento matkalla Dallasiin > olivat joutuneet lentämään kovan myräkän läpi ja kone oli ollut melkoisessa pyörityksessä.. Osa matkustajista oli voinut pahoin ja jopa oksennellut kesken lennon.. Myrsky oli jopa pakottanut heidät tekemään ylimääräisen välilaskun…) Huh huh… onneksi ovat kaikki kuitenkin päässeet kotio ja ovat turvassa! Meidän lentomme meni paremmin.. Tällä kertaa minä pääsinkin Eevin taakse eikä tyttö ylettänyt minua moksimaan, hä hää…

Meillä Mexico Cityssä lippuja Madridiin lunastaessa alkoikin sitten tämän reissun jännät hetket. Mehicoon saavutaessa saimme liput jotka piti täyttää ja antaa poislähtiessä takaisin. Veeti oli laittanut omansa matkalaukkuun, laukku koneessa ja poeka tiskillä? Virkailija ei antanut lentolippua! Mitä helv… no eikun hankkimaan uutta maahantulo/poistumislipettiä > sen sai alemmasta kerroksesta (tätä tiskiä pitikin etsiä) ja maksoi jotain yli 300 pesoa. Onneksi minulla oli vielä pesoja jäljellä (Kimillä sama ongelma, joutui käymään erikseen nostamassa pesoja kun pankkikortti ei käynyt). Tiskillä rouva sanoi olevan ongelmia tietojärjestelmien kanssa ja käski oottamaan.. No hyvä meillähän sitä aikaa kun rajattomasti olikin.. no onneksi lento Madridiin ei ollut heti vaan meillä oli aikaa tuskailla tämän virkailijan kanssa. Ja olipahan vähemmän rahaa tuliaisiin…

Lopulta saatiin asiat rullaamaan ja Veetillekkin lippu kouraan… kerettiin jopa käävä syömässä ja tuhlaamassa ne loput pesot mitä vielä oli jäljellä. Portilla ootettiin lentokoneeseen pääsyä ja kun päästiin eteenpäin niin miten kävikään? Ei sellaista lentomatkaa ettei virkailija osottaisi, että tulkaapas te herra sieltä tänne! Ei perkele! taas… miksi minä? Veeti meni edeltä ja kysyi muilta joukkueen jäseniltä että minnekkäs se iskä jäi? Sanoivat hymyillen Veetille että isäsi jäi pitämään hauskaa viranomaisten kanssa… Joo tosi hauskaa.. Hanskat käteen, koivet ja käpälät levälleen ja silleen… No onneksi ei kaikista pahimmalla tavalla… Eihän siinä ollut kuin about 50 ihmistä töllöttämästä ,että mitähän tuo Finish gansteri yrittää salakuljettaa? Olis edes joskus naispuolinen virkailija kopeloimassa :)

Noin 10 h lento Espanjaan… Onneksi Veeti istui minun ja Eevin välissä.. Tämä tyttö treenaa unissaankin ja moksi Veetiä eikä minua J Pitkä lento, jonka aikana kerkee miettiä vaikka mitä, pelailla pelejä, syödä lentokone ruokaa (jota ei onneks tartte kotona syyyä), kattoo leffaa ja istua, istua ja istua ja turha toivo unesta… kun ei osaa nukkua koneessa niin ei.. Kävipä mielessä että vejän lärvit, mutta sitten kun mietti sitä oloa mikä siitä taas tulisi ja seuraavaa lento vielä edessä niin ei autanut kuin odottaa…Parempi kun ei kato kelloa niin ei masennu pahemmin!

Lopulta piästiin Madridiin ja jos ei lento ollut herkkua minulle niin Kimiltä, joka on pitkähkö ukkeli voi kysyä oliko haaska lento? Hän istui viimeisellä rivillä, jossa ei pystynyt edes säätämään istuinasentoa ja taisipa olla vielä pienempi jalkatila… ilme kertoi kaiken oleellisen. Madridissa syötiin uamupala, siellä olikin jo keskiviikko aamu! Tänne kelpasi eurot ja hinnatkin oli valitettavasti jo eurooppalaista tasoa L Euroopassa kun oltiin niin lähtöselvitykset meni paljon mukavammin kuin rapakon toisella puolella, mikä oli kyllä hienoa! Väsynyt joukkomme patsasteli asemalla ja koetti saaha ajan kulumaan. Veetiä väsytti niin että poeka nukahti odotusaulan penkille. Eevillä kun tuo huumori kukkii halusi Veetin ystävällisesti herättää… Sanoimme tosin, että antaa poijjan nukkua… Saat herättää myöhemmin. No saihanse Eevi lopulta Veetiä kiusata… Paperitupolla kutitteli Veetiä ja sai tämän hereille, mutta jatkoi uniaan eikä tajunnut mitä tapahtui eikä sitä että meillä oli taas hauskaa… kiitos poeka!

Portilla selvitykset (ja taas pelko mulla, joudunko erikoiskohteluun?). Lento Suomeen kesti n. 4h josta ei paljon kerrottavaa. Taas hankala asento nukkua, mutta väsymys niin kova että tuli ns. torkkupätkiä… välillä hereillä, asennon muutos, pienet unet ja taas hereillä… 4h:takin on tarpeeks pitkä aika. Helsingissä sitten asiat rullas nopeesti… saatin kuin saatiinkin matkatavaramme! Heipat muulle joukkueelle ja sitten oottamaan Mattia (Eevin isää) joka tulisi meidät kentältä hakemaan. Huuskosten luona Matti vielä syötti meidät ja kun maha oli täännä niin kävi mielessä että tuossa sohvalla olisi kyllä mukava pötkötellä… Siihen jos olisin mennyt niin loppumatka olisi siirtynyt armotta seuraavalle päivälle… Kiitokset Huuskosille! Haaskaa matkaseuraa (mitä nyt välillä tulee pientä kipua) ja eivät laskeneet jatkamaan matkaa tyhjin vatsoin! Mahtavaa porukkaa, ovathan Savosta päin kotoisin mikä selittää kaiken (hullut savolaiset ei muutu vaikka muuttaavat etelään)… Kävikin mielessä kun ovat tiältä päin kotoisin, että voisimme adoptoida Eevin välillä meille treenaamaan…. No saattaavat olla Espoon seurassa toista mieltä :)  

Kello taisi jo olla kuuden maita kun lähdimme aatolla hurisuttamaan Kuopion suuntaan. Mulla oli töitä torstaille, joten oli pakko mennä, muuten olisin siihen sohvalle kyllä jäänyt… Pari kuppia kahvia matkalla naamariin niin pysyi hereillä. Olikin oltua niin pitkään hereillä ja aikaerot painoi… Väsymys olikin jo hävinnyt? Kotona oltiin 10- maissa illalla ja pääsi pitkästä aekoo saanaan… sitä olikin kaivannut. Tuli laskeskeltua että matka hotelilta kotio kesti kaikkine vaiheineen n. 34h. Pari tuntia vielä hereillä (kun rytmi sekaisin kuin käkikello) 6:n tunnit unet ja uamulla töihin… Töissä olikin sitten mukavaa… tuntui kuin olisin pihalla kuin lumiukko vesisateessa J Veetille anottiin vielä koulusta vappaata ja jätkä nukkuikin sitten 15 h putkeen. Pikkasen kävi katteekssss….

Lopuksi tahdon sanoa että hieno retki, unohtumaton kokemus, helvetin kallis ja kaakana on kiva käydä, mutta mukavampi on tulla takaisin.. Kiitokset vuan Suomen maajoukkueen jäsenille ja valmennusporukalle sekä tietenkin meiän oman seuran jäsenille! Hienosti ootte Veetiä tukeneet ja kannustaneet! Kiitokset myös teille… En varmaan kerkii teitä kaikkia erikseen kiittämään ja halaamaan (paitsi seuramme naispuolisia harrastajia) joten halatkaa itse itseänne :)

t. Diesali Ari