Liikesarjojen EM-kilpailut 2015

EM- ilmaveivaus kilipaillut Serbiassa Belgradissa

Nyt se on totta! Pittää kait se uskoo kun itte on paikan piälle piässyt asian kahtomaan… Savolainen kun ei muuten usko… Savon kollit meiän omat pojjat kaukana kotoa isoissa kisoissa. Kisat on kolmipäiväiset 26-28.6.15 eli pe, la ja su. Muajoukkue saapui kisahotelliin (kaikkien maiden osallistujat samassa hotelissa) Belgrade Crowne Palazaan pääosin tiistai-iltana. Keskiviikkona lepoa matkustamisesta ja tutustumista kaapuntiin + illalla muajoukkuetreenit. Myös torstaina vielä luvassa lepoa, paikkojen katselua ja tietysti treeniä sekä valmistumista itse kisoihin. Kisat alkavat heti aamusta ja Serverillä kadettipojissa sekä Apolla junioiripojissa on heti kisojen alkuun karsinnat!

Veevien hetki on laavantaina ja poikien ryhmä on sunnuntaina eli jokaiselle kisapäivälle on pojilla toimintaa…. Sarjoja on monta ja Suomen joukkue on hyvin edustettuna monessa sarjassa, niin kuin pittääkin olla kun kisat ei kuitenkaan ole ihan toisessa päässä Tellusta!

Veeti matkas ennen kisoja pariksi päiväksi Espooseen Eevin luokse Johanna Nukarin treenattavaksi. Ja mitäs nämä nuoret alkuun tekivätkään, lähtivät sieneen? Täh.. no ei menneet kahestaan, Eevin isä Matti oli matkassa, treenasivat kun olivat saaneet tarpeeks sieniä.

Veevien viimehetken parin päivän yhteissuorituksen treenaaminen teki parisuorituksille hyvää.. Enempään ei tällä kertaa ollut mahollisuutta. Viime viikkojen poikien ryhmätreenitkin jääneet vähän vähälle, Veetin ollessa riparilla. Täällä hotellilla koetettiin päivällä ennen varsinaisia treenejä harjoitella kävelyä, aloitus- ja lopetusjuttuja. Yritettiin treenailla hotellin ison kokokoustilan aulan nurkassa, muutaman minsan jälkeen tuli häätö… ei voitu olla siinä tärkeiden kokousvieraiden takia?

No yritettiin sitten mennä eri paikkaan, lopulta löydettiin pieni tila kokoustilan ns. rappukäytävästä josta oli kulku toiseen rakennukseen. Sama juttu… taas muutaman minsan jälkeen meidät häädettiin, täällä oli kuulemma very importantteja vieraita? no ei mahtanu kun vaihtoo paekkoo… Mentiin oman majoituskerroksemme ns. hissiaulaan kun ei muuta keksitty. Olis menty ulos kun hotellin lähistöllä on isohkoja nurmialueita, mutta kun tota vettä sataa koko ajan… se alko Kuopiosta kun lähettiin, eikä ole vieläkään loppunu… Hissiaula muuten hyvä, mutta poppoota ramppasi kokoajan joten se siitä, ehkä torstaina parempi päivä?

Matkasta tänne voisi kirjoittaa pienen romaanin, niin paljon kerkäs tuas tapahtua. Uamulla kiire hoitaa kesken eräsiä töitä, vielä 6:lta muutama s- posti muailmalle ja osa jäi laittamatta… perästä varmaan tuas kuuluu… Apo kyytiin 6:30, Tepi Hiltulanlahden rampilta ja Serveri Suonenjoentien varresta.. (ei ojasta)…

Veeti oli tarkoitus hakea Espoosta, mutta kun katoimme tarkemmin niin meiän piti olla kentällä ilimottaatumassa ennen klo: 11:sta joten ei keritty… Uamulla puhelin laalamaan ja soittamaan Eevin vanhemmille (en suanut kiinni) lopulta sain herätettyä Veetin (heh he.. kiusaa se on pienikin kiusa) ja Veetikin saatiin kentälle ajoissa. Lopulta ei ollutkaan niin kiire kuin luultiin (onneksi ajelin tierajoitusten mukaan niin kuin aina…) ja kentällä jäi aikaa vähän ”vippailla siellä sun tiällä”. Lentomme oli Turkin Airlinesin koneilla Istanbulin kautta tänne Belgradiin. Lentokonneesta kahtoen se Istanbuli näätti kyläpahaselta :) ihan pikkupaikka…. Loppua ei kaapunnille näkyny vaikka lentokoneesta katottiin….

Ensimmäinen kone oli aika Fiini, hienompi kuin ne kotmaiset Finnairin konneet joilla ollaan lennetty. Istanbulin kentällä melko hälinä ja siellä oli joitain muitakin immeisiä kun myö ehtimässä lentoaan… Onneksi vaihtopaikka ei ollu kaakana.. Toinenkin kone oli ihan ok. Samanlainen kuin ne Finnairin konneet. Belgradin lentokentälle samalla konneella tuli melko paljon Espanjalaisia, joiden joukossa taisi olla muutama/usea nätti typykkä ainakin poikien piät pyöri monesti heidän suuntaansa…. No kentällä sitten tuli vähän mutkia matkaan, Serbiassa ollaan vissiin vähän perus ”tylyjä” tai ainakin tuntuivat olevan meille? Piti vielä näyttää tullivirkailijalle passia erikseen ja kun ensimmäinen Suomalainen meni kopille (Essi) niin hirmunen kysymys tulva: miksi olette tiällä, kaunko jne.. Kuka on joukkueen huoltajanne? Essi kysyi olenko minä niin eiku hullu savolainen paikalle (olinhan sentään valtuutettu näiden kollien huoltaja…). Juu eikun juttelemaan vihaisen näköiselle Serbieukolle.. Hyvä muuten, mutta kun kukaan joukkueesta ei tiennyt hotellimme nimeä, niin hyvin oli kisajärjestäjät meitä infonnu. Olipa kiva kun kysy että minne mennään? No minnekkäs myö, Taekwondon kisoihan sitä vaikkei tietty kisapaikan osoitetta eikä hotellia joten eihän sitä oltas oltu heiän mielestään menossa mihinkään? Piästi meiät lopulta kun meitä oli 10 henkee ja oltiin niin polosen näkösiä….

No Espanjailaisia olikin sitten aika paljon enemmän ja siitähän se riemu repes tullissa.. Kisajärjestäjät ei olleet muistaneet kertoa viranomaisille koko tapahtumasta ja kun näitä Spanisseja pölähti 30 hlöä paikalle niin soppa oli valmis. Järjestäjät olivat varanneet meille kyydin samalla bussilla Espanjalaisten kanssa, joten eikun oottamaan… Lisäksi Espanoolien toinen lento (siis heitä tulee lisää…) oli myöhässä, joten ootetaanpa vielä… eihän myö oltukaan tässä vaiheessa matkattu vasta kuin 13h….

Lopulta kaikki ängettiin sellaiseen ”vieteri?” bussiin joka taittuu kahdesta kohdasta mutkissa, tavaroille ei ollut erillistä tilaa vaan niitä piti ottaa jalkoihin/syliin… n. 20-30 minsaa matkaa ja oltiin hotellilla. Siellä meitä ootti uusi häröily! Aulassa oli samanlainen paljastin vempele kuin lentokentällä ja kaksi isoa korstoa ottamassa kaikkia vastaan > kaikki oli että oho Veeti varsinkin tykkäs kovasti? onpa kiva… ja tässä vaiheessa kaikki hemmetin Espanoolit rynni meidän ohi ja taas me jouduttiin heidän takia oottamaan… Nämähän on oikein mukavia, toisia huomioon ottavia immeisiä nämä…. Lopulta saatiin huoneet (2:n hlön huoneet) ja piästiin vielä ravintolan puolelle syömäänkin. Espanoolit kerkäs tännekkin ensin ja ruoka-astiat oli tyhjät! Tuas piti oottoo, onneks sitä pöperöäkin saatiin ennen muate menoa.

Keskiviikkona siis häröiltiin kylällä ja hieman reenailtiin. Keskiviikko yönä tuli loputkin Suomalaiset (olivat olleet myös kentällä jumissa oottamassa Tanskalaisia, jotka tulisivat samalla bussilla..). Torstaina uamupalan jälkeen pieni retki ostoksille Huuskosten kanssa ennen treenejä. Ennen treenejä pakollinen ryhmäkuva (pitäähän sinne Fäceböökkiin jotain olla, minusta siitä häröilystä ennen sitä virallista kuvaa tulee paljon parempia kuvia!!) Treenien jälkeen syömään… Syönniltä pojjat häröilemään hotelilla ulkomaalaisten typyjen perään, itse menin kuntosalille. Täällä on ok. puitteet.. Pääsee kuntoilee, uimaan ja saunaan jossa ei voi heittää vettä? täh? ja on tietysti vielä Turkkilainen sauna (ja joku hoitolaitos naisille…).

Illalla joukkuepalaveria ja ruokailu. Arvokisoissa saadaan tietää tehtävät poomset vasta edellisen päivän iltana. Joten ne kun saatiin niin eikun pientä treenin poikasta Serverin ja Aapon kanssa… Tosin taas saatiin isolta vartia korstolta lähtö > tää on niin Fiini hotelli ettei tiällä saa koipiaan oekoo??

No onneksi treenisalilta saatiin vähän tilaa loppuillasta kun kaikkien maiden omat vuorot oli ohi. Jippulikin halusi poikia vielä vähän viime hetkeillä ohjastaa.. ja Frans antoi kanssa muutamia hyviä vinkkejä poijille…

Mukavaa että muut ovat ottaneet meidän kollit osaksi joukkuetta ja aattaavat poikia… Hmenna on perjantai ja silloin tärähtää ensimmäiset Savon poijjat näissä kinkereissä: Aapo aloittaa ja Serveri jatkaa! Jännitystä ilmassa….. Tarina ehkä jatkuu, riippuu miten kisat venyy ja Ari – Chagi (tunnetaan myös Ollin antamalla toisella nimellä Arigones > nimi Sormusten herrasta..) jaksaa yömyöhään kirjotella….

t. Ari- Chagi alias Arigones :)

EM- ilmaveivaus kilipaillut Serbiassa Belgradissa PART2

Ja tarina jatkuu… Kisat saatiin käyntiin perjantaina klo:9:00 (lähtö hotellilta 7:30, eli aikainen herätys ja aamupala naamariin). Hotellilta oli järjestetty joka päivä meno kisapaikalle aamulla ja paluu illalla palkintojen jaon jälkeen. Jos missasi bussin tai halusi mennä myöhemmin niin taxilla… jotka oli kyllä edullisia n. 450 Dinaaria eli about 5 euroa?

Kisapaikkana Sport Hall Novi Beograd. Kisat 3:lla tatamilla ja kaikilla kisa-alueilla koko ajan sarjoja käynnissä. Sarjoja oli monta ja osallistuja maita jos en viärin muista niin 27. Osallistujien nimiä en ennee kaikkia muista, Espanooleja oli niin paljon että kolmannen kohalla piti jo luovuttaa.. Ruottin joukkue oli vissiin unohtanu ottaa Ruottin lipun mukaan, kun sitä ei liehunu katossa, eikä sitä ollut avajaiskulkueessakaan… Saatiin vähän ”kettuilla” rakkaalle nuapurille…. Turkista ja Espanjasta suurimmat joukkueet, ovathan ne Euroopan tasolla ns. ”suuria maita”. Heillä taisikin löytyä edustusta joka sarjaan ja yleensä näillä mailla on tyylinä että yksilöt on erikseen parit ja ryhmät sekä freestylet ovat myös erikseen jolloin se joukkueen koko kasvaa helposti kun yksi edustaja on vain yhdessä sarjassa. Mahdollisuus arvokisoissa on edustajalla osallistua kahteen sarjaan kuten Apolla ja Veetillä.

Me suomalaiset kuulutaan ns. ”pieniin” maihin, mutta meilläkin joukkueen koko on kasvanut, viimeisimpinä mukaan ovat tulleet Savon kollit :) (Apolla, Tepillä ja Serverillä on vielä maajoukkueen ”kaste” saamatta, saas nähdä milloin Frans ja Olli jotain jäynää pojille keksivät….). Ja todettakoon että tatamista se pienikin ponnistaa.. Meillä ei edustusta riittänyt kuin ehkä noin puoleen kaikista mahdollisista sarjoista, meillä kun ei harrastaja/kisaaja pohja ole vielä riittävä, jotta saataisiin edustusta riittämään useampiin sarjoihin kuten näillä ”isoilla”. Ruottilla ja Islannilla oli pienemmät joukkueet kuin meillä ja Norjalaisiakin oli vain kaksi + valmentaja. Heillä oli edustus alle 30v miehet ja naiset + pari. He voittivat parisarjan ja miesedustaja taisi olla omassa sarjassaan pronssilla (Franssin kanssa samassa sarjassa). Heillä oli pienestä joukkueesta huolimatta hyvä menestys ja mukavia olivat muutenkin. Suomen joukkue antoi heille kannustusapua heidän esiintyessään.. Kahdesta kilpailijasta huolimatta heidän valmentaja meinasi olla kus.. siis nesteessä kun kummankin urheilijan sarjat olivat käynnissä samaan aikaan! No onneksi eivät menneet päällekkäin.

Apo aloitti siis karsinnan heti 9- maissa. Aapolla karsinta poomseina: Yuk-Jang ja Koryo, jotka molemmat kyllä sopivat hyvin Apolle! Apon sarja käytiin korotetulla keski-alueella (paras tai pahin? miten sen ottaa…). Poika teki suoritukset alusta alkaen varmasti ja hyvällä tekniikalla jännityksestä huolimatta! Ari-Chagi, poijjat ja koko joukkue oli iloinen Apon suorituksista! Päivä oli korkattu ja tästä se lähtee… Apon sarjan jälkeen saatiinkin heti jännittää Serveriä! Serverillä poomseina Chil-Yang ja Oh-Jang. Serveriä jännitti myös (ketä ei jännittäisi tossa paikassa?) Itse en olisi kyennyt ko. lavalle menemään, jännitin jo poikien esiintymisiä niin paljon että hyvä että pystyin ottamaan suoritukset videolle ja ääneni huusin käheeksi jo het uamusta. Serveriltä myös varma ja tasapainoinen esitys ja saatiin olla Serverinkin suorituksesta iloisia. Äänijänteet saatiin hyvin avattua poikia kannustettaessa!

Poikien hyvistä suorituksista huolimatta taso EM- kisoissa vaan on niin kova, ettei pojat päässeet jatkoon. Apo oli lopulta sarjansa 15:sta ja Serveri 11:sta. 8:n parasta pääsi Finaaleihin eli ns. Bätleihin, joissa arvotaan 8:n joukosta vastustaja ja kisataan häntä vastaan. Vain toinen voi jatkaa... Tällä tasolla olevat poikien kilpailijat ovat treenanneet ja kisanneet monta vuotta meiän kolleja enemmän. Mutta siitä huolimatta pojille hyvät sijoitukset näistä kemuista, saamme olla heistä ylpeitä :) Meiän pojat!

Perjantaina oli tulessa myös Eevi junioritytöissä. Eevi kirkkaasti alkukarsinnasta semifinaaleihin ja sieltä finaaleihin ja bätle osioon! Valitettavasti hävisi niukasti Espanoolille (joka sai pronssia) ja jäi taas kerran täpärästi ulos mitalleilta, harmi :( Kyllä se vielä tälle tytölle joku kisa tärähtää, on hän vain niin taitava! Pientä lohtua ehkä toi Ruottin voittaminen, jos ei Eeville niin ainakin meille muille!

Suuria maita vastaan pienemmät kärsii valitettavasti myös tuomareiden ennakko-odotuksista. Tuomareilla on jo lähtökohtaisesti takaraivossa ajatus että ison maan edustaja on hyvä. Pienen maan edustajan vaan täytyy olla niin paljon parempi ettei tuomarit voi olla sitä näkemättä! Arvokisoissa pitäisi olla 7- tuomaria/kisa-alue (niin kuin Mehicossa MM-kisoissa), mutta nyt oli vain 5? Säännöt taitaa tämän sallia? Paras ja huonoin pistemäärä putoaa ja kolmen keskiarvolla mennään). 7:llä tuomarilla peli on reilumpaa... Perjantaina oli mukana myös parit alle 30v (Olli ja Essi) sekä parit yli 30v. (Triin ja Sauli). Valitettavasti kumpikaan pari ei päässyt finaaleihin saakka. Ruokatauon jälkeen päivällä oli myös avajaisseremoniat, joissa Suomen lippua pääsi kantamaa Laura Pihkala (sarja: alle 30v. Naiset). Avaisissa nähtiin paikallista kanssallistanssia sekä pitkät jorinat TKD ukkeleiden höpistellessä ja kehuessa toisiaan, niistä en kerkee kirjotella tässä sen enempää :)

Eka päivänä ei vielä saatu mitskuja, mutta saatiin Eevin hieno finaalipaikka joka on sekin tällä tasolla jo hieno suoritus. Finalisteista kun puhutaan niin voi sanoa heidän kaikkien olevan yksi maanosansa parhaista! Kuka tahansa finaaleihin päässeistä voi lopulta voittaa mestaruuden!

Kisahälinä oli paikalla aivan yhtä mahtavaa/ärsyttävää kuin siellä Mehicossa. Kannustus laulut ja huudot kuuluu asiaan, ne on kyllä hienoja ja niitä on kiva kuulla, mutta kun niitä kuuntelee aamu 9:stä sinne ilta 18-19 + mitallijaot niin liika on liikaa savolaisellekkin! Ei sitä älämölöä varsinkaan niin kovilla desibeleillä kestä muut kuin juuri nämä Turkkilaiset (tämä vähemmistö jotka ei tupakoi) sekä Espanoolit! Vähempikin olisi riittänyt! Heidän oma valmentajansakin joutui välillä näyttämään että tur.. siis suut kiinni ja esiintyjille keskittymisrauha, polosilla muutenkin paineet tapissa ja hyvä ettei jotain jo housussa, kun toiset vain laulelee ja huutelee… Onneks me Suomalaiset ei olla samanlaisia! Me kannustetaan kyllä ja huudetaan, mutta silleen ”nätisti” ja ymmärretään antaa omille urheilijoillemme keskittymisraaha…. Tarkottaa siis näitten ähl.. siis etelä-eurooppalaisten kannalta katsottuna että olemme tylsiä? No ehkä olemme mutta kun meitä kannustajiakin jännittää niin paljon ettemme halua liikaa häiritä omiamme…

Saavuimme just kotio, kello näyttää jotain hirveetä.. ollaan jo pitkällä tiistain puolella ja aamulla pitäis olla skarppina töissä. Joten loppuosan tälle tarinalle koetan saada päätökseen pian, sillä hoonomuistisena en vähän ajan jälkeen enää muista muuta kuin että kivaa oli, jossakin käytiin, sain uuden lempinimen ja historiaakin taidettiin Suomen taekwondon saralla tehdä, siis en minä vaan ne urheilijat! Ja kuten jo varmaan kaikki tietää niin jotain tuliaisiakin Suomen joukkueella oli, mutta se on sitten eri tarina se!

Lähetetty Sony Xperia™ ‑yliälypuhelimestani, jota en vieläkään osaa käyttää ;)

t. Ari - Chagi

EM- ilmaveivaus kilipaillut Serbiassa Belgradissa PART3

Nonni! Game overi, viikko takana, kottiin tultu ja töissäkin käyty ”haakottelemassa”. Puolen vuoden projekti kaikkine karsintoineen ja muajoukkeleireineen + kisat on nyt suatu piätökseen. Olipahan projekti, mutta tarjosi kyllä ikimuistoisia muistoja niin mulle kuin pojille + tulipahan käytettyä lomat asiaan... Ei olisi uskonut että tällaisia kokemuksia tulee näiden sällien kanssa koettua, kun he muutama vuosi sitten tulivat väestönsuojalle ja alkoivat ottamaan ensimmäisiä potkujaan.. ne potkut ovat nyt jalostuneet EM- kisojen näyttämölle asti.. Eli joo.. pakko myöntää, potkiivat ”vähän” korkeemmalle kuin minä…. Muitteivat vieläkään osaa tehdä Ari-Chagia oikein ??

Lauantaina oli vuorossa Veevit junioripareissa, Eevin opettaja Johanna Nukari alle 40v. naisissa, Frans Salmi alle 30v. miehissä, Niina Virtala yli 40v. naisissa. Tiedossa oli pitkä ja toivon mukaan tunteikas päevä!

Aamupäivästä alkoi Veevien karsinta ja sitä mukaan Ari-Chagin jännittäminen.. Essi laittoi Veetin hiukset kondikseen ja poju oli valmis tärkeään päivään. Veevien karsintapoomseina oli Taebak ja Koryo, eli ei sieltä helpoimmasta piästä ei, tosin tämä pari tykkää potkia kovaa ja korkeelle joten olivat itse tyytyväisiä arvottuihin poomseihin. Veevit olivat lavalla aivan ”liekeissä” tekivät aivan mahtavat suoritukset ja sain tuas ääneni käheeksi. Veevien sarjaa piti jännittää viimeiseen pariin Ranskaan asti (17- paria), jotka lopulta puotti meiän junnut pois. Kylläpä teki taas hyvvee verenpaineelle.... Lopulta Veevien kohtaloksi oli tulla 9:ksi, eli eivät päässeet finaaleihin (8:n parasta). Harmillista sillä niin hyvin tekivät, taso on kova se tiedettiin, finaalipaikka oli niin lähellä kuin voi olla! Jättivät kuitenkin taakseen 8:n muuta paria mm. Ruottin, mikä on aina tärkeetä J. Veevit parantaa suoritustaan ja sijoitustaan joka kisoissa ja hilaavat koko ajan itseään lähemmäksi huippua joten ehkä ensi kerralla he ovat finaaleissa.. Olikin puhe Huuskosten kanssa että ennen Finish Openeita nyt kesällä Eevi muuttaa meille vähäksi aikaa ja Veeti vielä ennen koulujen alkuja käväsee Espoossa treenoomassa niin saadaan synkroa hiottua…

Iltapäivästä Niina Virtala sai hoppeeta yli 40v. naisissa ja sai joukkueen fiiliksen nousemaan... Eka mitalli Suomelle näistä kisoista ja viimeisemmästä EM- mitallistakin jo vierähtänyt 6- vuotta! ja sitten alku illasta Frans Salmi "räjäytti" joukkueen tunnelman kattoon voittamalla "kovimman" sarjan miesten alle 30v. kultaa! Se on Suomen WTF Taekwondon ensimmäinen arvokisakultamitalli niin poomse kuin ottelupuolelta IKINÄ! Sitä hetkeä ja joukkue tunnelmaa ei pojatkaan varmaan koskaan unohda, se oli hieno ja herkkä hetki. Tämän sällin keskittyminen ja esiintyminen on aivan ihmeellistä ja ei voikuin ihailla sitä taitoa ja tekemisen meininkiä mihin Frans parhaimmillaan pystyy ja hän pystyy siihen aina kuden tärkeimmällä hetkellä!

Illasta saatiin vielä lisää mitallia Johanna Nukarin saadessa pronssia alle 40v. naisissa (Johanna kävi muuten välillä imettämässä 7 kk:n ikäistä poikaansa Einoa.. ja jatkoi kisaamista > on näillä Espoolaisilla ihan ihme hermot, ei meinaa ymmärrys riittää?). Ilta meni pitkäksi palkintojen jakoja seuratessa, mutta kaikki halusivat kuulla maammelaulun > oli kello vaikka mitenkä paljon niin kiire ei kellään meistä ollut. Oli hienoa olla todistamassa Franssin nousua mitallikorokkeelle ja kuulla maammelaulun soivan sekä Suomen lipun nousevan. Ei tämmöistä fiilistä pysty kokemaan kuin paikan piällä! Tämmöisenkin mörököllin silmäkuopat oli ihmeen kosteet, johtuneen hallin huonosta ilmanvaihdosta?

Sunnuntaina suatiin nukkua vähän pitempään, kisat alkoi vasta 10:ltä ja kisabussi starttasikin vasta 8:30. Tänään nämä kisat päättyy ja Suomen aikaa n. 11.50. alkoi meiän omien poikien ryhmäkisa! Pojilla on kyllä "tsäänssit" finaaliin.... Lupasin tuoda ne kyllä kotiin vaikkeivat finaaliin pääsiskään, niin hyvin ovat täällä pärjänneet ja olleet edukseen ja ansainneet paikkansa olla näissä kemuissa :)

Karsintapoomseina kolleilla Pal-Yang ja Taebak, ei nämäkään sieltä helpoimmasta päästä, mutta poijjat tykkää haasteista :) Pian koittikin kollien vuoro ja niin minä kuin muutkin Suomalaiset (Aapon perhe oli tullut myös paikalle jännittämään) olivat jännityksessä. Pojilta erinomaiset suoritukset ja nyt näki Jipulin ilmeestä että poijjat on jatkossa, kun pisteet ja senhetkinen sijoitus tuli tulostaululle oli selvää että poijjat on finaalissa! Suomalaiskatsomosta raikuvat kannustukset ja poikien ilo finaaliin pääsystä näkyi kauaksi! Ari-Chagin silmäkuopat meinas jostain syystä kastua (olikohan hallissa kostea ilma?). Piti lähtee ulos vetämään happea ettei ”meikit” levaha (vaikken meikkaakkaan :D). Poijat tais tällä suorituksella tehdä pienesti historiaa, liekkö aiemmin ollut Suomen junioriryhmä arvokisojen finaalissa? Finaaleissa 1:lle kierrokselle poijille arvottiin vastaan Turkin joukkue ja poomseiksi Sa-Jang ja Koryo. Poijat teki taas erinomaiset suoritukset vaikka varmasti oli jännitystä takaraivossa, voittamalla tämän bätlen olisi poijjat vähintään pronssilla!. Bätleissä ensin toinen joukkue tekee ensin oman poomsensa ja sitten toinen joukkue. Toinen kierros heti perään! Tämän jälkeen molemmat joukkueet jänittämään vierekkäin ja odottamaan tuomareiden pisteitä sekä päätöstä jatkoon menijästä. Tätä varten molempien joukkueiden taakse hiipi tuomari (naikkonen) joka osoitti yleisölle jatkoon menijän. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen tuomari osoitti voittajaksi Turkkilaisjoukkueen olikohan n. 0,13 pisteen erolla! No ei voinut mitään, Turkkilaiset jatkoon ja mitalleille, mutta olimme ylpeitä pojistamme! Hieno taistelu ja lopulta EM- kisoissa hienosti 5. sija, ei huono ei! Olin niin iloinen poikien pärjäämisestä etten enää tienyt mitenpäin olisin katsomossa ollut :)

Poikien kanssa samaan aikaan oli ryhmäkisat myös Suomen miehillä alle 30v. ja naisilla yli 30v. Miehet kollien tavoin karsinnasta hienosti jatkoon (Frans, Olli ja Christian). Finaalin eka kierroksella vastaan tuli Turkki (yllätys) ja harmillisesti miehille kävi samoin kuin kolleille eli Turkkilaiset jatkoon > miehet kuitenkin hienosti 5:siä. Naisilla (Triin, Johanna ja Niina) oli suora Finaali ja eka bätlessä saivat vastaansa muistaakseni Ranskan. Naiset hienosti voittoon tästä ja se tiesi mitallia! Seuraavalla kierroksella tuli vastaan Turkki (Yllätys tuas!) ja tälläkin kertaa Turkkilaiset mäni jatkoon, mutta naisille hienosti pronssia kaulaan! Mitallien jakoa päästiin tuas kahtomaan. Sitä odotellessa kaikkien maiden kisaporukat häröili hyvän tuulisena pitkin kisa-alueita ja napsi kuvia (Selfietä?) itsestään ja toisistaan. Muiden maiden tyttöset kävi useampaan kertaan pyytämässä meidän kolleja samaan kuvaan, huom! pojat ei kysyneet, tyttöset kävi kysymässä… kollit… ;)

Mitallien jaon yhteydessä palkittiin myös tuomareita ja Suomen tuomari Tatu sai myös palkinnon! Tatu on kyllä palkintonsa ansainnut!. Kisat siis ohi ja oli vielä loppubileet paikallisessa c¨Clubissa. Tästä voisi kirjoittaa vaikka oman stoorinsa :) Jippulin tyttö lähti meidän (siis minä ja poijjat) mukkaan, osa Suomen joukkueesta tuli myöhemmin. Poijjat eivät olleet ennen tälläisessa paikassa kääneet ja olivat aivan ihmeissään tälläisesta paikasta, pojille juomaksi limua (olisivat varmaan saneet tästä paikasta muutakin jos olisivat tilanneet…).

Paikka oli täynnä iloisia ja tanssivia taekwondokisaajia, tosin tällä kertaa ei ollut dobokit päällä… Meiän kollit ”norkoili” nurkassa ja naareskelivat varmaan mulle kun heiluin muiden kanssa tanssimassa. Pojat oli ujoja ja tulivat tanssimaan vasta kun Serbialainen nainen kävi kysymässä mikä pojilla on kun eivät tanssi muiden kanssa… Pojat tuli kuin tulikin tanssimaan ja kun pääsivät vauhtiin niin en meinannut saada heitä lähtemään pois takaisin hotellille… meiän kollit on melkosia tanssimaan kun ensin vähän lämpeevät :)

Aamulla lähtö 6:n maissa kentälle joten ei voitu ”bilettää” aamuun saakka… Illalla oltiin kotona vaille 12 joten matkattiin taas 17 h? Joku meiän seurasta joskus sanoi, että matkustaminen on parasta > no voin sannoo ettei oo!! Meiän kylältä kun pitää ensin mennä sinne Hesaan ja sieltä muailmalle niin tahtoo kestää… Helsingin kentällä kottiin tullessa vähän häröiltiin.. Muistettiin väärin missä auto on parkissa ja sitten lähettiin köpöttelemmään (Ari- Chagin vika) tienlaitaa vaikka olis varmaan nopeampikin reitti ollut… Kaiken lisäksi mentiin porraskäytävän kautta jonka ovi olikin lukossa.. No eikun oven ylitse… joku saattoi meille naareskella jos jotain videokameroita oli parkkihallissa kuvaamassa :D

Paljon olisi tästäkin reissusta ollut enemmän kerrottavaa, tiivistettynä oli hauskaa ja jäi hyvät muistot! Uskon että kollit muistaa tämän reissun lopun ikkäänsä! Muajoukkueessa on aivan mahtava henki ja tekemisen meininki ja kollit on siinä mukana. Jippulin pesti Suomen päävalmentajana päättyi näihin kisoihin ja hienosti päättyikin! 4- mitallia yksisä kisoista (Suomi saanut aiemmin yht. 3- mitallia EM- kisoista) + monta finaalipaikkaa! Jipulin vaikutus Suomen taekwondon liikesarjojen kehittymisessä on kyllä kiistaton. Hänen tyylinsä opettaa on aivan erityinen ja hänen panostuksensa myös meidän kolleihin on jättänyt mukavat muistot. Jippulille pidettäneen ns. läksiäiset Finish openeiden yhteydessä, saas nähä onko meiän kollit tuas silloin tanssimoodissa?? Toivottavasti on :)

t. Ari-Chagi